Kirjailija Hannu Raittila eritteli Sysmän Suvisoitossa vuonna 2000 liha- ja maitotuotannon eroja: edellinen henki karjapaimenineen miehistä vapautta, jälkimmäisessä mies oli ”vihtorina” ja apupoikana naisten hallitsemassa talousmuodossa.
Tietolaatikko
Radiokuunnelmilla ja -novelleilla 1990-luvun alussa aloittanut Hannu Raittila (s. 1956) nousi vuosikymmenen kuluessa julkisuuteen novellistina ja romaanikirjailijana. Raittila kuvaa proosassaan usein pikkutarkasti esimerkiksi teknisiä yksityiskohtia tai työprosesseja, ja myös hänen julkisten esiintymistensä aiheet ovat vaihdelleet kirjallisuudesta lehmän olemukseen. Hän sai vuonna 2001 Finlandia-palkinnon romaanillaan ”Canal Grande”, jossa on Raittilalle tyypillisesti monta kertojanääntä.
Raittila viittaa feministitutkijoiden huomioon siitä, että monissa kielissä ihmistä tarkoittava sana on sama kuin miestä merkitsevä ilmaisu. Hän huomauttaa puolestaan, että suomen kielessä naaraspuolisen nautaeläimen nimi on vakiintunut tarkoittamaan koko nautakarjaa.
Raittilan mukaan suomalaisen sodanjälkeisen pika-asutustilan todellisuudessa lehmä kaiken keskipiste, jonka hyvinvointiin koko maatilakoneiston toiminta tähtää. Kirjailijan provokatorisen teesin mukaan "isäntä on olemassa pelkästään lehmää varten".
Teksti: Jukka Lindfors