Hyppää pääsisältöön

Kirjailija Hannu Salama pohtii omaa kirjailijaidentiteettiään

Kahden kesken -ohjelmassa (1973) Mirja Pyykkö haastattelee 37-vuotiasta kirjailija Hannu Salamaa. Kirjailija puhuu muun muassa työskentelytavoistaan ja saamastaan kritiikistä. Hän myös itse haastattelee ohjelmassa Yleisradion radiojohtajaa Eino S. Repoa, jota Salama sanoo kunnioittavansa tämän humaanin rohkeuden vuoksi.

Haastattelussa Hannu Salama (s.1936) valottaa hieman työskentelytapojaan. Hänellä oli tekeillä kolme romaania, joista yksi kertoi hätäaputöistä ja kahdesta muusta hän suunnitteli kirjoittavansa kaksoisromaanin. Usean työn rinnakkainen tekeminen auttaa kirjailijaa silloin, kun tuntee olevansa "tukossa". Näin voi siirtyä kirjoittamaan toista tai kolmatta, jos ensimmäisen kirjoittaminen ei luonnistu.

Pidän itseäni jossain määrin työläiskirjailijana.― Hannu Salama haastattelussa.

Liioin ei Salama käytä haastattelutekniikkaa romaanin kirjoittamisessa. Hän sanoo haastattelussa, ettei hän osaa soveltaa haastattelutekniikkaa siihen tapaan, jolla hän romaania tekee. Muussa tapauksessa teoksen pitäisi olla dokumentaarinen.

Romaanien aiheita Salama ei tietoisesti valitse. Hänen mukaansa aihe valitsee itse itsensä ja vie kirjailijan mukanaan. Jossain määrin hän myös pitää itseään työläiskirjailijana. Onhan hän syntyisin työläisperheestä ja kasvanut työläiskaupunginosassa. Sen sijaan hän ei pidä itseään poliittisesti sitoutuneena työläiskirjailijana.

Kommunistiset kirjailijapiirit ovat arvostelleet Salamaa siitä, että hän ei kirjoita sosialistista realismia. Salama kokee sen vieraaksi. Salaman mukaan sosialistinen realismi on syntynyt Neuvostoliitossa ja se kuvaa ihmisideaalia, ei todellista ihmistä.

Jopa stalinistiset piirit ovat kauhistelleet Salaman työläiskuvausta. Se on heidän mielestään liian kurjaa. Salama kertoo kuvaavansa työläisiä, joiden parissa hän on kasvanut Tampereen Pispalassa.

Arvostan ihmistä, jossa yhdistyvät viisaus ja maanläheinen humaanisuus.― Hannu Salama haastattelussa.

Sitä, kuinka kauan hän kuvaa työläisiä teoksissaan, hän ei osannut arvioida. Eikä hän enää itseäänkään varsinaisesti työväenluokkaan kuuluvaksi miellä. Salama viittaa tutkimukseen, jonka mukaan kirjailija kuuluisi alempaan keskiluokkaan.

Viisaus, maanläheinen humaanisuus ovat piirteitä, joita hän ihmisessä arvostaa. Lähimpiä hänelle ovat omat perheenjäsenet. Hän myöntää, että hänen lapsillaan on kasvuolosuhteet toisenlaiset kuin hänellä itsellään on ollut. Hyvin toimeentulevalla kirjailijalla on erilaiset taloudelliset mahdollisuudet tarjottavana lapsilleen kuin työläisvanhemmilla. Toisaalta aikakin on toinen.

En halua kirjoittaa jollekin tietylle ihmisryhmälle. Mä kirjoitan omaa kriittistä itseäni varten.― Hannu Salama haastattelussa.

"Kravattihommiin" pääseminen siinsi nuorempana Salaman mielessä. Näin siksi, että ruumiillisen työn ja kirjoittamisen yhdistäminen olisi ollut vaikeaa. Yksi vaihtoehto olisi ollut iskelmälaulajan ura, mutta se Salaman omien sanojen mukaan tyssäsi koelaulutilaisuuteen, jossa hän esitti "O' sole mion".

Hannu Salama sanoo kirjoittavansa omaa kriittistä itseään varten. Hän ei haluakaan kirjoittaa jollekin tietylle ihmisryhmälle. Silloin kun hän itse hyväksyy kirjan, silloin se on valmis. Kritiikkiin Salama suhtautuu rauhallisesti. Hänen teoksiaan arvioidaan jokaisen omista lähtökohdista. Toisaalta hän uskoo hänen teostensa kielen aiheuttavan joissakin vastustusta.

Juhannustanssit-romaanista poikineeseen jumalanpilkkasyytteeseen ja raastupakäsittelyyn palataan haastattelussa. Salama piti tapausta tarpeettomana, koska mitään väärää hän ei mielestään tehnyt ja hän vierasti oikeuskäsittelyn tuomaa julkisuutta.

Kahden kesken -ohjelmassa Hannu Salama haastattelee Eino S. Repoa. He puhuvat ajojahdista, jota Repo koki Yleisradion pääjohtajana ja Salama jumalanpilkkaoikeudenkäynnin aikana.