Hyppää pääsisältöön

Iskelmäsanoitukset olivat ristisanatehtäviä piileville runoilijoille

Sanasepot Saukki, Chrisse Johansson ja Kari Peitsamo keskustelivat vuonna 1979 iskelmätekstien muuttumisesta ja pohtivat mm. vuodenaikojen vaikutusta iskelmäntekoon.

Keskustelun osanottajat edustivat kolmea eri sukupolvea: Sauvo Puhtila aloitti 1950-luvulla, Chrisse Johansson tuli alalle vuonna 1969, kun taas Kari Peitsamo oli työskennellyt aktiivisesti - jos kohta tuotteliaasti - vain muutaman vuoden.

Keskustelussa käsitellään mm. rakkautta iskelmän aiheena, sanoittajan asemaa ja arvostusta sekä iskelmien ihmiskuvaa.

Iskelmän tekstimaailma oli vuosikymmenten saatossa laajentunut "nyyhkyhommasta ulospäin". Ruumiinjäsenienkään osalta ei enää tarvinnut tyytyä pelkkään silmään tai sydämeen, joskin Puhtila korostaa välttävänsä liikaa anatomisuutta.

Jokaisessa sanoittajassa piilee kuulemma runoilija. Ammattimainen tekstinikkari pyrkii kuitenkin ennen kaikkea täyttämään tilaajan toiveet eikä käytä iskelmää oman ajatusmaailmansa julkistamisfoorumina. Saukin tiivistyksen mukaan iskelmäteksti on "ristisanatehtävä".

Teksti: Jukka Lindfors

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto