Hyppää pääsisältöön

Itsenäistyneessä Syyriassa vallankaappaus seurasi toistaan

Toisesta maailmansodasta vuoteen 1963 Syyria oli jo ehtinyt kokea kymmenkunta onnistunutta ja puolenkymmentä epäonnistunutta vallankaappausta. Jaakko Nousiainen kertaa pienen maan vaiheita ottomaanien vallasta maareformin jälkeisiin vuosiin.

Syyrian väestö on monien kansallisuuksien sekoitus, ja myös sen historia on värikäs. Ottomaanien ajan "jokainen vuosiluku sisältää tuhansia tapahtumia, jokainen hallitsijanimi juonitteluja ja vastajuonitteluja, erämaan mystiikkaa ja kauppamiehen viekkautta", Nousiainen selostaa.

Ensimmäisen maailmansodan turkkilaisten imperiumi hajosi, ja länsivallat jakoivat sen maat. Syyria joutui Ranskan mandaatiksi. Se sai rajoitetun itsenäisyyden vuonna 1936, mutta vapautui Ranskan alamaisuudesta vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Sosialistinen baath-puolue nousi valtaan 1950-luvulla. Arabinationalismin innostama Syyria solmi Egyptin kanssa valtioliiton vuonna 1958. Vuoden 1961 vallankaappauksen yhteydessä liitto kuitenkin purettiin, egyptiläiset karkotettiin ja heitä syytettiin "sosialismin ja terrorismin levittämisestä" ja "syyrialaisen nationalismin tuhoamisesta".

Taistelu Syyrian kansan sielusta jatkui tämänkin jälkeen monin vallankaappauksin. Ainakin ulkopuolisen on ollut vaikea tuntea eroa hyvän ja huonon hallituksen välillä, Nousiainen sanoo. "Jokaisen hallituksen tärkein tehtävä on ollut vallassa pysyminen, ja siihen on vain yksi keino, armeijan tuki."

Tietolaatikko

Vuoden 1967 sodan jälkeen kenraali Hafez al-Assad pyrki syrjäyttämään Syyrian baath-puolueen vasemmistosiiven ja nousikin valtaan 1970-luvun alussa. Hän toimi presidenttinä Bašar al-Assad
Syyria osallistui Israelin vastaiseen sotaan vuosina 1948 ja 1967, on tukenut sen jälkeen Israelin vastaisia Hizbollah-sissejä ja sekaantui voimallisesti Libanonin vuonna 1975 alkaneeseen sisällissotaan.
1980-luvulla Syyria tuki Irania tämän sotiessa Irakia vastaan ja otti osaa Irakin-vastaiseen liittoumaan myös Persianlahden sodassa 1991.