Hyppää pääsisältöön

J.V. Snellmanin kootut teokset

1800-luvun tärkein suomalaisajattelija J. V. Snellman esittäytyy näissä luentaotteissa filosofina, journalistina, poliitikkona, sulhasmiehenä ja perheenisänä.

Opetusministeriön vuonna 1999 käynnistämä Suomen suurin käännöshanke, J.V. Snellmanin kootut teokset 1-24, valmistui vuonna 2005.

Teossarjassa kulttuurivaikuttajan kaikki tekstit ja kirjeenvaihto julkaistiin ensi kertaa aikajärjestyksessä – niin filosofian oppikirjat kuin muistiinpanot, journalistin kirjoittamat pikku-uutiset ja sukulaisten viestit.Toimittajat Juhani Rajalin ja Virpi Haatainen lukevat tekstejä ja kirjeenvaihtoa J. V. Snellmanin suomenkielisistä kootuista teoksista.

Kootut teokset, osa 1: huhtikuu 1826 — syyskuu 1839

1830-luvulla J. V. Snellmanille tapahtui paljon. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1831, nimitettiin filosofian dosentiksi vuonna 1835 ja ryhtyi myös lyseolaisten latinanopettajaksi.

Vuonna 1837 Snellman sai julki logiikan oppikirjansa, kolmiosaisen Hegelin filosofiaa esittelevän teossarjansa ensimmäisen niteen sekä kirjallisen aikakauskirjan Spanska Fluganin ensinumeron. Hän toimi 1830-luvulla aktiivisesti myös kirjallis-yhteiskunnallisessa Lauantaiseurassa ja nousi osakuntakuraattorina tärkeäksi ylioppilaspolitiikan vaikuttajaksi.

Akateemista vapautta koskevien luentojensa tähden hän joutui yliopiston johdon kanssa kiistaan, haki virkavapautta ja asettui vuonna 1839 Tukholmaan lähteäkseen sieltä pitkälle Euroopan-kierrokselle.

Snellmanin koottujen teosten 1. osaan sisältyykin mitä erilaisinta aineistoa: väitöskirjan, filosofisten muistilappujen, luentokäsikirjoitusten ja painettujen kirjojen ohella myös kirjeenvaihtoa sukulaisten ja aatetoverien kanssa niin henkilökohtaisista asioista kuin oikeustaistelusta yliopistoa vastaan.

Kootut teokset, osa 2: lokakuu 1839 - elokuu 1840

Vuoden 1839 lopulla Snellman otti Tukholman uudeksi asemapaikakseen. Siellä hän kävi Freja-lehdessä kynäsotaa filosofisista ja yhteiskunnallisista kysymyksistä ja julkaisi Spanska Flugan –aikakauslehteä, poleemisen avioliittoromaanin sekä loput osat filosofiankurssistaan. Tukholmasta hän lähti yli vuoden mittaiselle matkalle Keski-Eurooppaan.

Kootut teokset, osa 3: syyskuu 1840 — huhtikuu 1842

Toukokuussa 1841 ilmestyi toinen J. V. Snellmanin pääteoksista, Saksassa kirjoitettu ”Persoonallisuuden idea”, jolla Snellman osallistui myös nuorhegeliläisen David Friedrich Straussin ”Jeesuksen elämä” –kirjan herättämään uskonnonfilosofiseen kiistaan. Sananvaihto aiheesta jatkui tukholmalaisessa Freja-lehdessä Snellmanin palattua Ruotsiin syksyllä 1841.

Kootut teokset, osa 4: toukokuu 1842 — elokuu 1842

Tukholman aikanaan J. V. Snellman joutui elättämään itsensä monenlaisilla kirjoituksilla. Kevään 1842 lopulla häneltä ilmestyi esseistinen matkakuvaus Saksasta, kesällä taas filosofisluonteisen avioliittoromaanisarjan aloitusosa. Freja-lehdessä Snellman kävi edelleen uskontofilosofista polemiikkia.

Kootut teokset, osa 5: syyskuu 1842 — joulukuu 1843

Marraskuussa 1842 ilmestyi J. V. Snellmanin ”Valtio-oppi”, jossa hän pohti sivistyksen merkitystä kansakunnalle. Samassa kuussa Snellman muutti takaisin Helsinkiin, mutta kumouksellisena pidetylle filosofille ei sieltä löytynyt yliopistotöitä. Keväällä 1843 hän pyrkikin rehtoriksi Kuopioon, jonne asettui elokuussa 1843.

Kootut teokset, osa 6: tammikuu — heinäkuu 1844

Asetuttuaan koulutyöhön Kuopioon Snellman ryhtyi päättäväisesti soveltamaan filosofis-yhteiskunnallisia ajatuksiaan käytäntöön. Tammikuussa 1844 alkoivat ilmestyä yhteiskunnallisia uudistuksia, sivistyshankkeita ja elinkeino- ja lehdistönvapautta puoltava Saima sekä käytännöllisiä neuvoja jakava Maamiehen ystävä.

Kootut teokset, osa 7: elokuu 1844 — toukokuu 1845

Vuosina 1844-1845 Snellman ehti nostattaa Saima-lehdellään monet vastaansa. Päätoimittaja tölvi kilpailevia julkaisuja oppimestarimaisesti, ja hänen kiivailunsa vieroitti ystäviäkin. Itse kenraalikuvernööri Menshikov seurasi kansallismielisen radikaalin kirjoittelua tarkasti.

Kootut teokset, osa 8: toukokuu 1845 — maaliskuu 1846

Kesällä 1845 Snellman avioitui Johanna Wennbergin kanssa, mutta hänen Saima-lehtensä tulevaisuus alkoi pian synketä. Saima ei kunnostautunut niinkään uutis- kuin mielipidejulkaisuna, ja keväästä 1846 alkaen sensuuri sieti sen mielipiteitä yhä huonommin.

Kootut teokset, osa 9: maaliskuu 1846 — joulukuu 1846

Sensuurin hyökkäykset Saima-lehteä vastaan tekivät Snellmanista entistäkin taipumattomamman. Viranomaisia ärsytti etenkin ammattikuntalaitoksen kritiikki, mutta pisteliästä päätoimittajaa varoitettiin myös ulkomaisten hallitusten, oman senaatin ja jopa keisarin pilkasta. Kun Saima lakkautettiin vuoden 1846 lopussa, lannistumaton Snellman valmistautui jatkoon uuden lehden puitteissa.

Kootut teokset, osa 10: tammikuu 1847 — helmikuu 1848

Saima-lehden tultua lakkautetuksi Snellman jatkoi sivistysohjelmaansa keväällä 1847 aloittamassaan kirjallis-yhteiskunnallisessa Litteraturbladetissa. Snellmanien perheeseen kuului nyt kasvattiveljenpoika Callen lisäksi edellisen vuoden lopulla syntynyt Hanna-tytär. Tilaisuus perehtyä metsätalouteen veti tuoreen isän kuitenkin kesän 1847 alussa neljän kuukauden mittaiselle opintomatkalle Baltiaan ja Länsi-Eurooppaan.

Kootut teokset, osa 11: maaliskuu 1848 — kesäkuu 1849

Saima-lehteä seuranneessa Litteraturbladetissa J.V Snellman seurasi kirjallisuuden ohella tarkasti myös eri maiden yhteiskunnallista kehitystä. Ranskan vuoden 1848 vallankumouksesta hän odotti koko inhimillisen kulttuurin kumousta. Samana vuonna Snellman jätti hyväksyttäväksi filosofisen väitöskirjansa pyrkiäkseen professorin virkaan, jonka täytössä hänet kuitenkin ohitettiin juuri sopimattoman journalistisen toimintansa johdosta.

Kootut teokset, osa 12: heinäkuu 1849 — elokuu 1855

Vuoden 1849 lopulla J.V. Snellman erosi rehtorinvirastaan, lopetti Litteraturbladetinsa ja muutti perheineen Helsinkiin. Hänen yrityksensä niin kauppaoppilaitoksen kuin merivahinkoyhdistyksen perustamiseksi kaatuivat virkavallan vastustukseen ja alati kasvavan perheen isä joutui lopulta hankkimaan elantonsa konttoristina ja matkustelevana vakuutusasiamiehenä. Keisarin ja kenraalikuvernöörin vaihdoksen piristämänä hän kuitenkin käynnisti lehtitoimintansa uudelleen vuoden 1855 alussa.

Kootut teokset, osa 13: syyskuu 1855 — syyskuu 1856

Keisarin ja kenraalikuvernöörin vaihdoksen myötä J.V.Snellman hyväksyttiin tammikuussa 1856 jopa yliopiston filosofian professoriksi. Akateemisen virkansa ohessa hän teki aloitteita yksityispankeista, opettajaseminaareista ja maanviljelysuudistuksista, esitteli uutta kaunokirjallisuutta ja korosti isänmaallisuutta skandinaavisuuden vastapainoksi. Lokakuussa 1855 syntyi hänen kuudes lapsensa, seuraavana keväänä kuoli nuorin tytär.

Kootut teokset, osa 14: lokakuu 1856 — marraskuu 1857

Vuosina 1856-57 J. V. Snellman oli jo siinä asemassa, että entiseltä toisinajattelijalta pyydettin lausuntoja keisarin neuvonantajien käyttöön. Akateemisissa luennoissaan hän tähdensi, että isänmaallisuus tarkoitti konkreettista poliittista vaikuttamista. Yksilön tuli kuitenkin aina itse ratkaista, mikä isänmaalle kulloinkin oli parasta. Omasta puolestaan Snellman kiivaili ennen kaikkea rautateiden ja älyllisesti sivistävän kansanopetuksen puolesta.

Kootut teokset, osa 15: joulukuu 1857 — syyskuu 1859

1850-luvun loppuvuosina J.V. Snellman kunnostautui keisarillisen hallituksen silmissä erityisesti kärkevällä kirjoittelullaan Tukholman antivenäläisiä ja ruotsalaismielisiä suomalaisemigrantteja vastaan. Nuorison isänmaallisuuden hän toivoi kanavoituvan ”kulttuurin hiljaiseen työhön”. Muita lempiaiheita olivat mm. koululaitos, naiskasvatus ja pankkipolitiikka. Henkilökohtaiset tragediat jatkuivat kasvattiveljenpoika Carl Konstantinin hukkuessa syksyllä 1858.

Kootut teokset, osa 16: lokakuu 1859 — toukokuu 1860

Vuosina 1859-1860 J. V. Snellmanille alkoi sadella julkisia huomionosoituksia. Hän sai kanslianeuvoksen arvonimen, ja hänet vihittiin historiallis-kielitieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi. Keväällä 1860 hänet nimitettiin oman filosofian professuurinsa ohella myös pedagogiikan ja didaktiikan professoriksi. Filosofian, kaunokirjallisuuden ja kielikysymyksen ohella hänellä riitti harrastusta ja näkemystä myös pankki- ja valuuttapolitiikkaan.

Kootut teokset, osa 17: kesäkuu 1860 — heinäkuu 1861

1860-luvun alkuvuosina J. V. Snellman puuttui koulu- ja kasvatuskysymyksiin useilla foorumeilla. Lehtien palstoilla hän väitteli kansakoulun tavoitteista ja yliopistolla hän luennoi kasvatustieteestä. Perhe oli Snellmanin mukaan luonnollisen yhteiskunnan juuri, ja ratkaisevaa kansallisen elämän muovautumiselle oli lastenhoito. Finanssipoliittisilla kirjoituksillaan kunnostautunut professori nimitettiin myös markan kurssia käsittelevän komitean jäseneksi vuonna 1861.

Kootut teokset, osa 18: elokuu 1861 — toukokuu 1862

Tsaari Aleksanteri II:n kaudesta kertoo paljon, että aikanaan ankarasti sensuroitu J. V. Snellman nimitettiin joulukuussa 1861 valtiollisen sensuuriasetuskomitean jäseneksi. Monien arvostellessa keisarin asettamaa tammikuun valiokuntaa, johon seuraavan vuoden alussa koottiin neljän säädyn edustajat, maltillinen Snellman piti sitä hyödyllisenä askeleena kohti valtiopäiviä.

Kootut teokset, osa 19: kesäkuu 1862 — maaliskuu 1863

Suomen valtiopäiväuudistus muutti lehti- ja yliopistomiehenä mainetta niittäneen J. V. Snellmanin valtiolliseksi vaikuttajaksi. Syksyllä 1862 hänet kutsuttiin valtiopäiviä valmistelevaan komiteaan, seuraavana keväänä hän erosi professorin virasta, sai nimityksen senaattoriksi ja luopui pian myös rakkaan Litteraturbladetin toimittamisesta.

Kootut teokset, osa 20: huhtikuu 1863 — tammikuu 1865

Vuosi 1863 oli tärkeä niin J. V. Snellmanin kuin Suomen historiassa. Snellman vaikutti henkilökohtaisesti siihen, että keisari samana vuonna antoi kielimanifestin, joka oli alkusysäys suomen kielen virallistamiseen. Aloitteleva senaattori nimitettiin tuoreeltaan senaatin talousosaston finanssipäälliköksi, jossa asemassa hän työskenteli Suomen markan irrottamiseksi Venäjän ruplasta.

Kootut teokset, osa 21: helmikuu 1865 — helmikuu 1867

Suomen markan sitominen ruplan sijasta hopeaan vuonna 1865 oli J. V. Snellmanin senaattoriajan merkittävimpiä saavutuksia, jota tosin myös arvosteltiin sen kiristäessä luotonsaantia. Aikanaan kommunistiksi haukuttu Snellman sai aatelisarvon marraskuussa 1866 ja osallistui seuraavana vuonna valtiopäiville aatelissäädyn jäsenenä.

Kootut teokset, osa 22: maaliskuu 1867 — marraskuu 1870

Nälkävuosien aikana J. V. Snellman johti senaatissa katovuosien seurausten paikkailua. Säästäväisen finanssipäällikön eriävät näkemykset mm. valtakunnallisten hätäaputyömaiden järkevyydestä ja erityisesti Riihimäen-Pietarin ratatyön kalleudesta johtivat ristiriitaan kenraalikuvernöörin kanssa. Vuonna 1868 Snellman erosi senaatista ja siirtyi maan johtavan kiinteistöluottolaitoksen toimitusjohtajaksi.

Kootut teokset, osa 23: joulukuu 1870 — huhtikuu 1877

Senaattoriuransa jälkeen J. V. Snellman jatkoi valtiollista toimintaansa valtiopäivillä. Fennomaanien yhteisrintama piti kieli- ja kouluasioissa, mutta Snellmanin nälkävuosien aikaista toimintaa arvosteltiin, ja hänen finanssipoliittinen linjansa herätti erimielisyyksiä myös Hypoteekki-yhdistyksessä. Sitä enemmän häntä palvottiin kansallisena kulttihahmona, joka tapasi nuorisoa vuosittain nimipäivinään.

Kootut teokset, osa 24: toukokuu 1877 — kesäkuu 1881

Viimeisinä vuosinaan ennen kuolemaansa J. V. Snellman jatkoi valtiopäivätyötään, luottamustoimien hoitoa ja uutteraa kirjoittelua. Hänen 75-vuotisjuhlastaan vuonna 1881 muodostui suomalaisuusaatteen suuri voimannäyte. Vajaat kaksi kuukautta myöhemmin kuollut suurmies sai patsaan Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin, ja vuonna 1892 Snellmanin kootut teokset julkaistiin kymmenosaisena ruotsinkielisenä laitoksena.

Tietolaatikko

J.V. Snellman: Kootut teokset 1-24

Toimitus: Päätoimittaja Raimo Savolainen, toimitussihteerit: Sari Linnavalli ja Jorma Selovuori.

Kääntäjät: Heikki Eskelinen, Tapio Helén, Juha Kajander, Matti Kinnunen, Vesa Oittinen, Eero Ojanen, Reijo Pitkäranta, Tuija Pulkkinen, Liisa Ryömä, Veli-Matti Saarinen, Erkki Sironen, Antero Tiusanen.

Kommentit
  • A Finnish take on "Y.M.C.A."

    NMKY became the world's most popular music video

    NMKY, a music video shown in the Finnish television show Hepskukkuu, became the world’s most popular online video on 24 August, 2007. The video amassed hundreds of thousands of views in a single day.

  • Suomen ensimmäinen musikaali Ruma Elsa filmatisoitiin musiikkielokuvaksi

    Ruma Elsa tallentui filmille toistamiseen 1965.

    Ensio Rislakin kirjoittama näytelmä Ruma Elsa hurmasi filmillä toistamiseen 1965, kun suomalaisen nukketeatterin uranuurtaja Sirppa Sivori-Asp ohjasi sukupolvien välistä kuilua kuvaavan ilottelun – ja samalla Suomen ensimmäisen musikaalin – musiikkielokuvaksi.

  • Finland’s First Dogs and other presidential pets

    Pets have accompanied Finnish presidents for decades.

    Though Lennu the Boston Terrier is probably Finland’s most-beloved First Dog, Finnish heads of state have been known animal lovers since Marshal Mannerheim, whose trusty steed Käthy even attended the marshal’s funeral at his request.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • A Finnish take on "Y.M.C.A."

    NMKY became the world's most popular music video

    NMKY, a music video shown in the Finnish television show Hepskukkuu, became the world’s most popular online video on 24 August, 2007. The video amassed hundreds of thousands of views in a single day.

  • Suomen ensimmäinen musikaali Ruma Elsa filmatisoitiin musiikkielokuvaksi

    Ruma Elsa tallentui filmille toistamiseen 1965.

    Ensio Rislakin kirjoittama näytelmä Ruma Elsa hurmasi filmillä toistamiseen 1965, kun suomalaisen nukketeatterin uranuurtaja Sirppa Sivori-Asp ohjasi sukupolvien välistä kuilua kuvaavan ilottelun – ja samalla Suomen ensimmäisen musikaalin – musiikkielokuvaksi.

  • Tylsät kesäpäivät muuttuvat ravisuttaviksi seikkailuiksi – Pertsa ja Kilu, Susikoira Roi ja muut sankarit nyt Areenassa

    Areenassa on julkaistu lapsuudesta tuttuja seikkailuja.

    Joskus eivät aikuisten taidot riitä ja silloin tarvitaan lasten neuvokkuutta. Areenan kesäkuun Toivotut-paketin katsoja saa apetta mielikuvitukselleen, kun Pertsa ja Kilu nuuskivat hämäräpuuhien jäljille tai hyväsydäminen Tomi pelastaa susikoira Roin.

    Toivotut: Pertsa, Kilu ja Roi – lapsia seikkailuissa Yle Areenassa

  • Finland’s First Dogs and other presidential pets

    Pets have accompanied Finnish presidents for decades.

    Though Lennu the Boston Terrier is probably Finland’s most-beloved First Dog, Finnish heads of state have been known animal lovers since Marshal Mannerheim, whose trusty steed Käthy even attended the marshal’s funeral at his request.

  • "Radiokin renkkailee" – yleisökirje 60 vuoden takaa avasi ikkunan menneisyyteen

    Nuori perheenäiti Aili kirjoitti Yleisradiolle runon 1951.

    Saimme yleisökirjeen. Nuori perheenäiti Aili, Nokian kupeesta Sarkolan kylästä, on kirjoittanut Yleisradiolle viisisivuisen kalevalamittaisen runon, jossa hän kertoo radion ohjelmavirran merkityksestä omassa arjessaan. Viiden pojan äitinä maalla, kiireisenä emäntänä, hänen sivistyksensä, virkistyksensä ja seuransa ovat pitkälti pohjautuneet radioon. Kirje on mummini kirjoittama vuonna 1951, hänen ollessaan 35-vuotias.

  • Turpaanvetoa taiteen eteen – Luomisen tuskaa Kummelissa

    Autertaiteilija Martti Hakonen on ehdoton taiteessaan.

    Auter-taiteilija Martti Hakonen on äärimmäisen ehdoton taiteessaan. Mies ei emmi kokeilla siipiään juuri minkään taidelajin saralla. Avustajaparat voisivat tosin olla hieman kykenevämpiä. Onneksi luovuus valuu neron mielestä myös yksinkertaisempien sielujen hyödynnettäväksi – joko täyttä kurkkua huutamalla tai viimeistään luuvitosen kultaisella kosketuksella. Artikkeliin on koottu kaikki Martti Hakosen taidekokeilut.

  • Charles Dickensin riemukas esikoisromaani kääntyi kesäiseksi kuunnelmaksi 1961

    Veijariromaani julkaistiin aluksi 19-osaisena jatkotarinana.

    Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit kertoo hupaisista hahmoista koostuvasta, “tieteellisille” tutkimuksille pyhitetystä seurasta ja sen tutkimusmatkoista ympäri vanhaa ja iloista Englantia. Tarina valloitti lukijoita aluksi kirjallisuuslehden jatkokertomuksena vuosina 1836–37. Reilu vuosisata myöhemmin veijariromaani sovitettiin kuunnelmaksi suomalaisille radioaalloille.

  • Tampereella sijainnut puuvillatehdas jätti jälkensä Suomen historiaan – ja sulkeutuessaan useat työttömäksi

    Finlaysonin tehdasalue oli merkittävä työllistäjä naisille.

    Tampereen Finlaysonin tehdasalue oli yli vuosisadan ajan suuri työllistäjä pääasiassa sikäläisille naisille. Tehtaassa valmistettiin erilaisia kangastuotteita sekä lankaa. Jylhät tiiliseinät kätkivät sisälleen monenlaista tarinaa ja tarjosivat myös omanlaisen yhteisönsä asumisjärjestelyineen ja palveluineen. Alueella toimi muun muassa oma sairaala, päiväkoti sekä poliisi ja palokunta. Vuonna 1999 julkaistu Naisia, pumpulia, ompelukoneita -dokumentti kertoo tehdasalueesta ja sen sydämestä – uutterista naistyöntekijöistä.

  • Heli Nevakare teki Rockstopista sukupolvikokemuksen

    Toimittaja teki Ylelle musiikkiohjelmia 1980- ja 90-luvuilla

    Toimittaja, juontaja ja muusikko Heli Nevakare muistetaan etenkin 1980- ja 1990-luvuilla esitetystä Rockstop-musiikkisarjasta. Nevakareen persoonallinen tyyli jakoi mielipiteitä jo ohjelmien esitysaikana.