Hyppää pääsisältöön

Katri Vala haltioitti nuoren Helvi Hämäläisen

Katri Vala sai ensirunoillaan Helsingin kirjalliset piirit polvilleen. Kun Helvi Hämäläinen luki niitä koulutyttönä, hänestä tuntui "kuin auringon punainen hehku olisi valaissut kaiken".

Tietolaatikko

Tulenkantajat-ryhmän tunnetuimpiin nimiin kuulunut Katri Vala (1901–44) julkaisi esikoiskokoelmansa vuonna 1924. Hänen vapaamittainen, loisteliaita ja eksoottisia kuvia tulviva lyriikkansa herätti myös kiivasta polemiikkia. 1930-luvulla Vala oli mukana perustamassa vasemmistolaista kirjailija- ja taiteilijaryhmä Kiilaa, ja myös hänen kirjallisessa tuotannossaan näkyivät pasifismin ja fascisminvastaisuuden teemat. Suuren maailmanpalon ennakointi hallitsi vuonna 1942 ilmestynyttä jäähyväiskokoelmaa ”Pesäpuu palaa”, joka oli suurimmalta osin kirjoitettu jo ennen maailmansotaa.

Katri Valan tuotanto:
Kaukainen puutarha . WSOY, 1924.
Sininen ovi : runoja . WSOY, 1926.
Maan laiturilla : runoja . WSOY, 1930.
Paluu : runoja. WSOY, 1934.
Pesäpuu palaa. WSOY, 1942.
Henki ja aine eli yksinäisen naisen pölynimuri : taistelevia pakinoita. Kansankulttuuri, 1945.
Kootut runot . WSOY, 1945.
Kootut runot. WSOY, 1977.
Suorasanaista 30-luvulta ja –luvusta. Kansankulttuuri, 1981.
Eikä minussa ollut pelkoa : runoilijan omakuva kirjeiden, päiväkirjojen ja kirjoitusten valossa. (toim. Kerttu Saarenheimo) WSOY, 1991.

Elävän arkiston kirjailijahaastattelujen ja -esittelyjen teosluettelot:
Sari Jovero
Johanna Mälkki
Jussi Pylväs

Nuori Voima -lehdessä julkaistut ensimmäiset runot olivat "ihana ja vapauttava elämys". Vuonna 1924 ilmestyneessä Nuoret runoilijat -antologiassa Vala oli Hämäläisen mielestä jo päätähti, muiden yläpuolella.

Olavi Paavolainen ja muut tulevat tulenkantajalaiset toivottivat Valan avosylin joukkoonsa. Onnellisen tulevaisuuden odotuksissa elävä lyyrikkopiiri väritti ajan sovinnaista, harmaata ilmapiiriä. Paavolaisen kesäpaikassa Kivennavalla vietettiin itämaisia iltoja ja harrastettiin tervehenkistä alastomuuskulttuuria.

Hämäläinen oli tuntenut Valan runoilijana jo kymmenen vuotta, ennen kuin tapasi tämän ensi kertaa Helsingissä. Vala oli kiinnostunut Hämäläisen esikoisromaanista ja runoista ja kutsui tämän luokseen Sörnäisiin.

Runoilijan asunto, jossa tämä asui hermosairaan äitinsä kanssa, oli juuri sellainen kuin Hämäläinen oli kuvitellut, ahdas ja seinät kirjoja täynnä, tiskit pesemättä ja keittiö sekaisin.

Valan henkilökohtainen elämä oli tragiikan täyttämää. Hänen ensimmäinen lapsensa kuoli heti synnytyksen jälkeen ja toinen syntyi vammaisena. Valaa itseään rasitti keuhkotauti. Hänen huoneentaulunaan oli kuitenkin lause: "Muista elämää."

Aviomies Armas Heikel ei Hämäläisen mukaan ymmärtänyt Valan tarvetta jatkaa luovaa työtään myös avioiduttuaan. "Johan sinä olet kirjoittanut", hän kuuluu todenneen vaimolleen.

Viimeisen teoksensa Pesäpuu palaa Vala kirjoitti WC-paperiarkeille. Hän luki käsikirjoituksen Hämäläiselle ja Paavolaiselle, jotka hoitivat sen puhtaaksikirjoituksen - ja heittivät alkuperäiset arkit menemään. "Sitä en anna itselleni koskaan anteeksi", Hämäläinen manaa.

Teksti: Jukka Lindfors

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto