Hyppää pääsisältöön

Kaustinen oli takuuvarma pelimannipitäjä

Niilo Ihamäki kävi Kaustisella vuonna 1957, kun kansanmusiikki ei vielä ollut noussut muotiin. Paikkakunnalta löytyi muun muassa harmonia polkevia koulupoikia, kanteletta näppäileviä perheenemäntiä sekä autonkuljettaja Konsta Jylhä bändeineen.

Kun muualta maasta löytyi vain yksittäisiä pelimanneja, kehuttiin Kaustisella, että sieltä saa aina kokoon vähintään sadan hääpelimannin ryhmän. Pitkällisten pelimanniperinteiden ansiosta koristi kunnan vaakunaakin viulu.

Myös soitinrakentamisella oli pitkät perinteet. Aikanaan nuorten miesten aviokelpoisuuden ehtona oli kyky rakentaa viulu ja kiulu. Kiulun rakentaja osasi tehdä myös kanteleen, ja etevimmät innostuivat kokoamaan harmoneja.

Oskari Peltola muistelee ohjelmassa häitä ja hyppyjä. Kaustislainen liikemies, kahvilanpitäjä ja purppuritanssin elvyttäjä Santeri Isokangas kertoo entisajan talkootansseista.

Aikaan, jolloin radio-ohjelma on tehty, jopa puolet kaustislaisista soittajista edusti Ihamäen mukaan nuorta polvea. Selostuksen ja haastattelujen lomassa kuullaan mm. Signe Peltolan ja poikien viulu- ja harmoniesitys, Aili Virkkalan kantelesäesteinen laulu ja Ahti Vainion välituntisoitantaa harmonilla.

Konsta Jylhän johtamilta Purppuripelimanneilta kuullaan katkelma Ylitalon Antin siliää valssia sekä tuolloin vielä levyttämätön Peltoniemen Hintrikin surumarssi, joka ohjelmassa pannaan vahingossa "Peltokankaan Hintriikin" nimiin.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto