Hyppää pääsisältöön

Keihäsmiehet vaativat ääntään kuuluville

Keihäänheiton olympiavoittaja Pauli Nevala ja vuoden 1969 ME-mies Jorma Kinnunen väittelevät urheilupomojen kanssa huippu-urheilun tulehtuneista suhteista.

Tietolaatikko

Pauli Nevala voitti Tokion olympialaisissa vuonna 1964 kultaa 82.66 metrin heitolla

Meksikossa 1968 mitalivuorossa oli Jorma Kinnunen, joka ylsi hopealle

Vuonna 1969 Kinnunen heitti ME:n 92.70 metriä

Nevala nosti heittojensa pituutta rutkasti (tuolloin vielä luvallisten) hormonipillerien avulla, ja heitti vuoden 1970 Suomi-Ruotsi-ottelussa oman ennätyksensä 92.64 metriä

Olkapään loukkaantumisen vuoksi Nevala lopetti kilpailemisen vuonna 1971

Pauli Nevalaa ei voinut moittia suomalaisurheilijoiden tyypillisestä tuppisuisuudesta. Häneltä riitti puhetta, ja se oli usein kärkevää.

Keihäsmiehet olivat tuolloinkin oman arvonsa tuntevia, itsenäisiä ja itsepäisiä uroita.

Vuoden 1970 Kalevan kisoissa Nevala ja Kinnunen osoittivat protestimieltään astumalla kaikki heittonsa tahallaan yli. Nevala kieltäytyi maaotteluista Tshekkoslovakiaa ja DDR:ää vastaan työkiireisiinsä vedoten.

Urheilijoiden mieltä kaivelivat mm. tiedotusvälineiden esittämät näkemykset heittäjien "diivailusta". Päivärahoihinkin vaadittiin korotuksia.

Ylipäätään urheilijoiden ääntä vaadittiin paremmin kuuluville. Kinnunen oli jo aiemmin arvostellut mm. johtajien määrää Suomen kisajoukkueissa.

Suomen Urheiluliiton johtaja Jukka Uunila ehdottaa, että erimielisyyksiä voitaisiin ratkoa soveltamalla muodikasta yritysdemokratia-ajatusta urheiluun.

Keskustelun lopuksi Pekka Tiilikainen ja Paavo Noponen selostavat Nevalan ME:tä lähentelevää 92.64 metrin heittoa Suomi-Ruotsi-ottelussa 1970.

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto