Hyppää pääsisältöön

Kemin "veritorstai" 1949

Kemin lakkokahakassa “veritorstaina” 18.8.1949 kuoli kaksi työläistä, kun poliisi yritti pysäyttää lakkolaisten mielenosoitusmarssin.

Kahakka sai alkunsa heinäkuun alussa Kemi-yhtiön Pajusaaren tehtaalta. Syynä oli sosiaaliministeriön palkkaosaston vaatimus laskea 260 puunkäsittelijän urakkapalkkoja kolmanneksella.

Kemi Oy:n työntekijät eivät vaatimusta hyväksyneet. Heinäkuun puolivälissä lakko laajeni koko yhtiöön sekä Kemijoen erottelutyömaalle ja Kemin satamaan.

Kun tukkisumat uhkasivat jo Kemin kaupunkia, Karl-August Fagerholmin hallitus julisti erottelutyömaan vapaaksi työmaaksi. Sisäministeri Aarre Simonen määräsi poliisit turvaamaan työrauhaa.

Kahakka sai alkunsa paikallisesta palkkariidasta, jota kommunistit lietsoivat laajemmaksi poliittisista syistä. SKP:n Ville Pessi ja Inkeri Lehtinen saivat toimintaohjeita Neuvostoliiton suurlähettiläältä Grigori Savonenkovilta.

SAK:n sisällä käytiin kommunistien ja sosialidemokraattien välistä valtataistelua. Lakolla oli tarkoitus kaataa Fagerholmin hallitus.

SKP:n piiritoimiston ohjeiden mukaisesti torstaina 18.8.1949 kolmisen tuhatta lakkolaista lähti hätistelemään rikkureita pois työmaalta. Mielenosoitusmarssia vastassa oli aseistettu poliisi, jonka tehtävänä oli turvata työrauha.

Poliisi kehotti marssijoita pysähtymään. Kulkueen alkuosa pysähtyi, mutta takana tulleet ruodut jatkoivat eteenpäin.

Kun marssijoiden joukko painoi päälle, poliisi kaivoi pamput esiin. Tilanne riistäytyi käsistä. Pian kuului myös laukauksia. Felix Pietilä sai surmansa laukauksen seurauksena. Anni Kontiokangas pakeni mellakkaa kuorma-auton alle. Kun auto lähti liikkeelle, hän ruhjoutui kuoliaaksi.

Kemin kahakasta joutui syytteeseen 127 ihmistä, joista 63 tuomittiin eri mittaisiin rangaistuksiin kapinasta. Kekkosen hallitus armahti myöhemmin kaikki tuomitut erillislailla.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto