Hyppää pääsisältöön

Kun Pertti Ukkola paini olympiakullasta, ei selostajakaan pysynyt tuolillaan

Montrealin olympialaisten 57 kg:n sarjan painifinaalissa Pertti Ukkola kohtasi Jugoslavian Ivan Frgicin. Ottelusta muodostui niin jännittävä, että Antero Viherkentänkin oli noustava pystyyn sitä selostamaan.

Loppuottelijat olivat aiemmin kohdanneet seitsemän kertaa. Ukkola oli voittanut Frgicin kuudesti. Heinäkuun 24:ntena käydystä finaalista tuli äärimmäisen tiukka, sillä myös Frgic janosi kultaa ja kunniaa.

Ukkola oli valmistautunut huolellisesti olympiakisoihin ja lähti niihin hyväkuntoisena. Painija on itse muistellut tunnelmiaan Tampereen rautatieasemalla heinäkuun alkupäivinä 1976, kun hän aloitti kisamatkan kohti Montrealia. "Tunne oli merkillinen. En kehdannut siitä edes puhua kenellekään. Muistan mietiskelleeni, että voiko tämä olla näin yksinkertaista ja helppoa lähteä olympiakisoihin. Eikä vain osallistumaan, vaan hakemaan menestystä".

Ukkola piti ennakkoon vaarallisimpana vastustajanaan Neuvostoliiton Fahrad Mustafinia. Itse kisoissa Ukkola joutui toisessa ottelussaan Mustafinia vastaan. Hän teki asiantuntijoidenkin kannalta todellisen yllätyksen ja kukisti Mustafinin pistein 6–5. Sen jälkeen tie loppuotteluun oli helpompi.

"Tee jotain, tee jotain!"

Loppuottelussa Frgic hankki kahden ensimmäisen jakson aikana pienen pistejohdon ja molemmat ottelijat saivat kaksi varoitusta. Tilanne ottelun kolmannen ja viimeisen vaiheen alkaessa oli Ukkolan kannalta äärimmäisen hankala. Jos molemmat miehet olisivat tulleet ajetuiksi matolta kolmannen varoituksen jälkeen, niin Ukkola olisi jäänyt hopealle. Tähän Frigic näytti myös pyrkivän. Tauolla Ukkola päätti vaihtaa taktiikkaa. Hän heitti nurkkaan varovaisen ottelutyylin ja ryhtyi metsästämään suorituspisteitä.

Ukkolan uhkaavasta tilanteesta ennen viimeistä jaksoa olivat selvillä myös katsomossa ja radioselostamossa ottelua seuraavat suomalaiset. Ottelua radioon selostavan Antero Viherkentän jännitys tulee ilmi ääninäytteestä. Päävalmentaja Kalevi "Kallu" Tuominen on muistellut ottelua paikan päällä seuranneiden suomalaiskatsojien tunnelmia seuraavasti: "Minun takanani istuivat suurlähettiläs Niilo Pusa, ministeri Olavi J. Mattila, vuorineuvos Kauko Rastas ja kauppaneuvos Kalle Kaihari. Kun ottelu rupesi huipentumaan, he kävivät koko ajan kuumana, huusivat, että 'tee jotain, tee jotain'. Minä, että ei tässä ole mitään tehtävissä, tuolla se poika painii."

"Lopussa Pertsa osoitti aktiivista passiivisuutta ja antoi tahallaan pisteen, koska tiesi, ettei Frigicillä ole enää voimia lisäpisteiden tekemiseen. Ukot saivat hepulin: 'Herrajumala, nyt se menee selälleen!'. Minä, että nyt hiljaa, tämä on sataprosenttisesti Pertsan taktiikkaa. Huusin niin paljon kuin keuhkoista lähti: 'Liiku, liiku!' Viisi, kuusi sekuntia ennen loppua miehet komennettiin pystyyn, ja Pertsa aloitti voitontanssin. Huomattuaan ajan loppuvan vääjäämättömästi, Frigic antautui."

Frgic hallitsi ottelun alkua ja johti ennen viimeistä jaksoa parilla suorituspisteellä. Tauolla Ukkola vaihtoi taktiikkaa ja lupasi tehdä pisteitä. Viimeinen jakso oli niin jännittävä, että ottelua radiossa selostava Antero Viherkenttä ei pysynyt enää tuolillaan. Pertti Ukkola teki voittoon tarvittavat pisteet ja toi painikullan Suomeen.

Ukkolasta tuli kreikkalais-roomalaisen painin kääpiösarjan ensimmäinen suomalainen olympiavoittaja ja Suomen olympiajoukkueen ensimmäinen kultamitalipainija 20 vuoteen.

Teksti: Lasse Vihonen & Jukka Lindfors

Painija ja runouden ystävä

PERTTI UKKOLA syntyi Sodankylässä 10.8.1950. Hän aloitti painiharrastuksen jo Sodankylässä, mutta siirtyi sitten Tampereelle. Pertti kohosi painijana kansalliseen kärkeen jo vuonna 1968, jolloin hän voitti Suomen mestaruuden sarjassa 52 kg. Ensimmäinen Pohjoismaiden mestaruus tuli vuonna 1971. Maailman painieliittiin Pertti kohosi Montrealin kisojen yhteydessä 1976. Olympiakisoja seuranneiden 15 kuukauden aikana Ukkola voitti vielä sekä maailmanmestaruuden että Euroopan mestaruuden. Tosin Ukkola on jälkikäteen tunnustanut, että EM:n osalta hänellä oli tuuriakin. Silloin loppuottelussa oli vastassa jälleen Neuvostoliiton Mustafin, joka johti ennen viimeistä jaksoa Ukkolaa pistein 9.-4. Ottelun viimeisessä jaksossa Ukkola otti riskejä ja onnistui. Kun otteluaikaa oli jäljellä alle kymmenen sekuntia, Ukkola kiepahti Mustafinin taakse ja painoi hänet mattoon. Pistetilanne muuttui yhdellä kertaa Ukkolan eduksi 10-9. Ottelun loppu oli sitten vain voiton varmistelua.
Pertti Ukkolan aktiiviura painijana jatkui aina vuoteen 1980 saakka. Sen jälkeen hän toiminut mm. painiliiton päävalmentajana. Hän luopui kuitenkin tästä tehtävästä melko pian valmennettavien kanssa syntyneiden näkemyserojen vuoksi. Näkemyserojen syitä voi arvailla Ukkolan Ilkka -lehdelle antamasta lausunnosta eroiltana. "Erosin taloudellisista syistä. Minulla ei ollut varaa ostaa hamekangasta niin monelle kuin olisi pitänyt". Pertti ei kuitenkaan ole kuitenkaan hylännyt painiurheilua kokonaan, vaan hän kommentoi lajiaan yhä edelleen eri tiedotusvälineissä. Pertti Ukkolan harrastuksista eniten julkisuutta on saanut runous, jota hän lukee ja esittää. Ukkolan mielirunoilijoita ovat Lauri Viita, Yrjö Jylhä, Eino Leino ja Aaro Hellaakoski. Pertti Ukkola on myös kirjoittanut joitakin runoja ja tehnyt urheiluaiheisia riimittelyjä erilaisiin tilaisuuksiin. (Lasse Vihonen)

Kommentit
  • Chilen pakolaiset saivat Suomessa lämpimän vastaanoton ja voimistivat entisestään suomalaisten vahvaa halua auttaa

    Ensimmäiset pakolaiset saapuivat Chilestä 19.11.1973.

    Tiedot Chilen sotilasjuntan jatkamista väkivallanteoista järkyttivät sekä suomalaisia että virallista Suomea syys–lokakuussa 1973. Syntyi vahva halu auttaa juntan vainon kohteiksi joutuneita henkilöitä konkreettisesti. Ensimmäisen kerran historiansa aikana Suomi otti poliittisella päätöksellä vastaan ulkomaalaisia pakolaisia. Heistä ensimmäiset saapuivat Suomeen 19.11.1973. Pakkasesta huolimatta vastaanotto Suomessa oli lämmin.

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto