Hyppää pääsisältöön

Kunniakonsuli Gil kannatti Filippiinien maltillista uudistumista

Toimittaja Unto Miettinen vieraili ex-missi Armi Kuuselan ja hänen puolisonsa Gil Hilarion Gilarmi-hotellissa vuonna 1970. Suomen kunniakonsuli Hilario näki sosiaaliset reformit välttämättömiksi mutta suhtautui ymmärtäväisesti myös kansalaisoikeuksien rajoituksiin.

Tietolaatikko

Oheista haastattelua seuranneiden kahden vuoden aikana poliittinen tilanne Filippiineillä kärjistyi entisestään. Vuonna 1972 presidentti Ferdinand Marcos julisti kommunismin uhkaan vedoten poikkeustilan, ja seuraavana vuonna säädetty uusi perustuslaki takasi hänelle yksinvallan. Marcosin diktatuurin aikana tapahtui lukuisia ihmisoikeusrikkomuksia. Hänet syrjäytettiin vallasta vuonna 1986. Markku Kosken ja Leo Lindstenin Armin vuodet -kirjan (Love Kirjat, 1982) mukaan mm. Helsingin Sanomat arvosteli 1970-luvulla Hilarion pariskunnan Marcosia tukevia lausuntoja.

Avioparin suuressa mutta kodikkaassa hotellissa sauna oli koko päivän auki, ja sen lauteilta ohjelma tietenkin lähtee liikkeelle. Saunassa olivat vierailleet hiljattain mm. ulkoministeriön herrat Jaakko Iloniemi ja Martti Ahtisaari.

Gilarmin esimerkin myötä suomalainen sauna oli jo alkanut lyödä itsensä läpi Filippiinien pääkaupungissa. Liikemies Hilario oli jo ehtinyt kaupata kymmeniä kiukaita.

Herrasväki Hilarion loistelias yksityisasunto sijaitsi tällä haavaa 12-kerroksisen hotellin yläkerroksessa. Sielllä Armi-rouva itse esittelee haastattelussa lapsiaan. Nelivuotias Mikko-poika on innostunut mikrofonista, laulaa nauhuriin, lähettää terveisiä serkuilleen Suomeen ja pitää toimittaja Unto Miettisen etunimeä vähän outona.

Maan maalaustaiteen tunnetuin nuori nimi Federico Alcuaz oli maalannut talon emännästä kaksi teosta. Haastattelussa hän luonnehtii Armia unelmamalliksi, mutta lopputulos ei taiteilijan mielestä ollut paras mahdollinen.

Kielten ja kulttuurien risteyspaikka

Noin 7000 saaresta koostuva Filippiinien saarivaltio on kehkeytynyt monien eri kansojen ja kulttuuripiirien vuorovaikutuksessa.

Malaijilaisiin, intialaisiin ja kiinalaisiin vaikutteisiin antoivat 1500-luvulta alkaen oman lisänsä espanjalaiset valloittajat, jotka luovuttivat yliherruuden Yhdysvalloille vasta 1800-luvun lopussa. Vuonna 1946 itsenäistyneessä tasavallassa puhuttiin 1970-luvun alussa noin 70 eri kieltä tai murretta, ja myös uskontojen tarjonta oli runsasta.

Pääelinkeinona oli alkaessa edelleen maatalous, ja Gil Hilario sanookin maan talouskehityksen edellyttävän samanlaista voimallista teollistamista kuin Suomessa sotien jälkeen.

Hilario oli nimitetty Suomen kunniakonsuliksi keväällä 1969. Hän itse osallistui politiikkaan vain ”kylä- tai kuntatasolla” Filippiinien kyläneuvostojen yhteiselimessä, mutta kertoi auliisti mielipiteitään myös valtakunnallisista kysymyksistä.

Rutiköyhiä ja upporikkaita

Maan sosiaaliset vastakohdat olivat räikeät. Omistus oli keskittynyt muutamille upporikkaille perheille, kun taas "köyhän kansan kärsimys on mittaamaton", kuten Unto Miettinen ilmaiseee. Sosiaaliset ongelmat olivat monen mielestä ratkaisemattomia vallitsevan kaksipuoluejärjestelmän puitteissa. Vasemmistopuolueiden toiminta oli kielletty.

Sotilasliitto Vietnamin sotaa käyvän USA:n kanssa nostatti jatkuvasti uusia mielenosoituksia ja protesteja. Filippiinit oli Miettisen mukaan kaiken kaikkiaan kuin herkästi räjähtävä ruutitynnyri.

Hilarionkin mielestä sotilasliittouma Yhdysvaltojen kanssa tuli purkaa. Gil oli suomalaismallisen riiippumattomuuden kannalla. Hän myönsi myös jyrkät yhteiskunnalliset erot mutta piti niiden ratkaisuna keskiluokan vahvistamista.

Vaihtoehtoja politiikassa oli tarjolla oli vähän, sillä Hilarionkaan mielestä kaksi pääpuoluetta eivät olennaisesti eronneet toisistaan. Vasemmistopuolueiden tukahduttamisen hän kuitenkin hyväksyi, koska ne yrittivät tuoda maahan aseellista vallankumousta "kuten Aasiassa".

Teksti: Jukka Lindfors

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto