Laillisuusmies Ståhlberg Lapuan liikkeen hampaissa

K. J. Ståhlberg oli Lapuan liikkeen kannattajien hampaissa koko liikkeen toiminnan ajan. Laillisuutta korostava presidentti oli lapualaisille kuin punainen vaate.

Ståhlbergin synneiksi laskettiin yhtä hyvin ”Tarton häpeärauhan onnettomat ehdot" kuin myös se, että osa kommunisteista oli armahdettu vankileireiltä kansalaissodan jälkeen.

Varsinainen uutispommi oli ensimmäisen presidentin kyyditys Helsingistä Joensuuhun 14.10.1930. Vaikka Lapuan liike sanoutui teosta välittömästi irti, kyyditys aiheutti mielipidemyrskyn Lapuan liikettä vastaan.

Ståhlbergin kyyditystä käsiteltiin laajasti myös ulkomaisissa lehdissä. Erityisesti aiheesta kirjoittivat Ruotsin lehdet. Ruotsissa uutinen aiheutti jopa lievän ulkopoliittisen selkkauksen.

Kun Dagens Nyheter kirjoitti, että tällaisen uutisen luulisi tulevan Meksikosta tai jostakin neekeritasavallasta eikä länsieurooppalaisesta kulttuurivaltiosta, Meksikon lähettiläs esitti kiivaan vastalauseen. Lähettiläs muistutti, että Meksiko on kulttuurivaltio, eikä sitä pidä rinnastaa sellaiseen maahan kuin Suomi.

Kyydityksen nostattaman mielipidemyrskyn vastapainoksi lapualaiset järjestivät eri puolilla maata kyyditsijöiden joukkoilmoittautumisia. Mm. Helsinkiin kokoontui Lapuan liikkeen johtomiesten Vihtori Kosolan, Vihtori Herttuan ja Iivari Koiviston kutsusta satoja henkilöitä.

Lapuan liikkeen johto kehotti radion välityksellä, että kyyditsijät saapuisivat pääkaupunkiin ja ilmoittautuisivat poliisille. Sisäministerille jätetyn kirjelmän allekirjoittikin 404 kyytimiestä. Vastaavanlaisia joukkoilmoittautumisia järjestettiin myös muualla.

Presidentti Ståhlbergin ja hänen puolisonsa kyyditykseen osallistuneet saatiin nopeasti selville. Kyydityskäskyn antajiksi paljastettiin kolme henkilöä: yleisesikunnan päällikkö, kenraalimajuri K. M. Wallenius, everstiluutnantti Eero Kuussaari ja Suomen Lukon sihteeri, hovioikeuden auskultantti Mikko Jaskari.

Siitä, mikä K. M. Walleniuksen todellinen rooli tapahtumien kulkuun oli, on kiistelty näihin päiviin asti. Korkein oikeus kuitenkin vapautti hänet kaikista syytteistä. Luultavasti kysymyksessä oli Walleniuksen alaisen, everstiluutnantti Eero Kuussaaren humalainen päähänpisto, jonka liian innokkaat apurit heti toteuttivat.

Seuraavan kerran Ståhlberg oli näkyvästi Lapuan liikkeen kannattajien hampaissa alkuvuoden 1931 presidentinvaalin aikaan. Vihtori Kosolan nimellisesti päätoimittama Aktivisti-lehti julkaisi kirjoituksen, jossa yllytettiin Ståhlbergin murhaan.

Muutenkin vaalitaistelua käytiin jännittävissä tunnelmissa. Svinhufvud voitti ratkaisevassa äänestyksessä kilpakumppaninsa Ståhlbergin äärimmäisen täpärästi äänin 151 - 149.

Oheinen filmi on tehty jälkikuvauksena vuonna 1939.