Hyppää pääsisältöön

Mannerheimin viimeiset vuodet

Mannerheimin varsinaiset eläkevuodet alkoivat vasta vuonna 1946 hänen erottuaan presidentin virasta, lähes 79 vuoden iässä.

Jatkosodan loppuvaiheessa kesäkuussa 1944 presidentti Ryti oli antanut Saksalle henkilökohtaisen takuun, sitoutua olemaan tekemättä rauhaa Neuvostoliiton kanssa ilman Saksan hyväksyntää.

Suhteiden katkaiseminen vaati hallituksen vaihdosta. Mannerheim valittiin Tasavallan presidentiksi 4.8.1944, koska vain hänen katsottiin pystyvän vievän Suomi rauhaan.

Mannerheim luotti Saksan olevan niin heikko, ettei se keskittäisi voimiaan Suomen valloittamiseen. Neuvostoliitolle piti taata Suomen luotettavuus, ja Lapin sota johti saksalaisten laajoihin tuhotoimiin Pohjois-Suomessa.

Neuvostoliitto keskittyi Itä-Euroopan valloitukseen, eikä se enää pyrkinyt Suomen miehittämiseen. Raskaiden tappioiden ja aluemenetysten jälkeen suomalaiset olivat valmiita rauhaan.

Mannerheim oli ylipäällikkönä ja presidenttinä keskeinen Suomen rauhanneuvottelija.

Mannerheim erosi presidentin tehtävistä 1946 sen jälkeen kun oli selvää, että hänet säästettiin sotasyyllisyysoikeudenkäynniltä. Tämän jälleen Mannerheim oleskeli paljolti ulkomailla, eniten Sveitsissä, vakituisemmin Val-Montin parantolahotellissa.

Viimeinen taltio Mannerheimistä on vuodelta 1950. Siinä hän saapuu Sveitsistä Suomeen äänestämään presidentinvaaleissa. Malmin lentokentällä häntä ovat vastassa muun muassa jälkaväenkenraali Erik Heinrichs.

Viimeisinä vuosina Marsalkan terveys oli jo heikko ja hän kuoli 27.1.1951 Sveitsissä. Mannerheim haudattiin näyttävin sotilaallisin menoin Hietaniemen sankarihautausmaalle 4.2.1951.

Tietolaatikko

Filmikatsauksiksi nimitetään pitkien elokuvien edellä elokuvateattereissa esitettyjä kotimaisia lyhytelokuvia. Sisällöltään valistavien, opetuksellisten ja uutisluontoisten katsausten kulta-aikaa oli 1950-luku.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto