Paavo Rytsä
Yle
Mauno Koivisto toimi presidentin sijaisena syksyllä 1981, kun Kekkonen estyi sairauden vuoksi hoitamaan tehtäviään. Virkaa tekevä presidenttiys antoi Koivistolle ennakkosuosikin aseman tuleviin valitsijamiesvaaleihin.
Koiviston asema pääministerinä oli vahva uutta presidenttiä valittaessa, mikä tiedettiin keskustan leirissä. Tämän vuoksi Kekkonen pyysikin häntä eroamaan pääministerin tehtävistä vuoden 1981 huhtikuussa.
Tuolloin Suomessa käytiin demokratian kannalta tärkeä väittely. Koivisto näpäytti Kekkosta oikeuskanslerin tuella. Hän muistutti, että Suomessa hallituksen kuuluu nauttia eduskunnan, ei presidentin luottamusta, eikä siten suostunut eroamaan tehtävistään. On arveltu, että tämä arvovaltakiista merkitsi alkua Kekkosen sekä fyysisen että henkisen kunnon lopulliselle romahtamiselle.
Kekkonen erosi presidentin virasta 27.10. 1981 ja Koivistosta tuli virkaa tekevä valtionpäämies. Ennenaikaisesti pidetyissä presidentinvaaleissa Koivisto valittiin tehtävään jo valitsijamiesvaalin ensimmäisellä kierroksella. Presidentti Koivisto astui virkaansa 27.1.1982. Historiallisen päivän tunnelmat tallentuivat komeasti A-studion raporttiin.
Takana pitkä poliittinen ura
Ennen presidenttikauttaan Koivisto ehti toimia pääministerinä, valtiovarainministerinä sekä Suomen pankin pääjohtajana.
Ensimmäisellä pääministerikaudellaan 1968-1970 Koiviston hallitus salli abortin ja muutti rikoslakia. Suosittua Koivistoa pidettiinkin liberaalina uudistajana.
Koiviston ajama pohjoismainen yhteistyöhanke Nordek kaatui 1970-luvun vaihteessa Neuvostoliiton ja sitä myötä presidentti Kekkosen vastustukseen. Kekkonen koki muutoinkin Koiviston kilpakumppanikseen jo 1970-luvulla.
Murrosajan presidentti
Hannu Lehtilän haastattelussa vuodelta 2000 presidentti Koivisto kävi läpi Suomen lähihistorian merkittävimpiä käännekohtia.
