Hyppää pääsisältöön

Mika Waltari maailmankartan äärellä vuonna 1958

Haastattelussa kirjailija puhuu elämästään, uskosta ihmiseen sekä varhaisista matkoistaan Ranskassa, Italiassa ja Turkissa.

Kirjailija Mika Waltarilla (1908–79) oli II maailmansodan jälkeen rikas historiallisten romaanien tuotantokausi, jonka aloitti vuonna 1945 julkaistu ”Sinuhe egyptiläinen”.

Sitä seurasivat vielä 40-luvun kuluessa ”Mikael Karvajalka” ja ”Mikael Hakim” sekä ”Johannes Angelos” vuonna 1952.

Waltarin oman arvion mukaan sota-aika kypsytti häntä kirjailijana enemmän kuin mikään muu vaihe.

Hän sanoo oppineensa, että ihmisen täytyy olla aina valmis menettämään kaiken minkä omistaa. Pelko on turhaa, sillä elämä pelon vallassa ei ole elämisen arvoista.

Waltari matkusteli mielikuvituksessaan menneisyydessä: yksityiskohdistaan ylistetyn ”Sinuhen” tekijä ei koskaan käynyt Egyptissä, mutta kertoo sen sijaan kokeneensa Turussa ”varsin voimakkaita elämyksiä”.

Tietolaatikko

Mika Waltarin tuotanto:
Jumalaa paossa: kertomus Jumalan johdatuksesta. Suomen merimieslähetysseura, 1925.
Kuolleen silmät: kertomuksia tuntemattoman ovilta. (Nimellä Kristian Korppi). HS, 1926.
Sinun ristisi juureen: uskonnollisia runoja. WSOY, 1927.
Suuri illusioni: romaani. WSOY, 1928.
Dshinnistanin prinssi: satuja. WSOY, 1929.
Muukalaislegioona: runoja. WSOY, 1929.
Yksinäisen miehen juna. WSOY, 1929.
Jättiläiset ovat kuolleet: novelleja ja näytelmä. WSOY, 1930.
Appelsiininsiemen: romaani. WSOY, 1931.
Siellä missä miehiä tehdään. WSOY, 1931.
Kiinalainen kissa ja muita satuja. WSOY, 1932.
Mies ja haave: romaani. WSOY, 1933.
Sielu ja liekki: romaani. WSOY, 1934.
Aiotko kirjailijaksi: tuttavallista keskustelua kaikesta siitä mitä nuoren kirjailijan tulee tietää. WSOY, 1935.
Palava nuoruus: romaani. WSOY, 1935.
Kuriton sukupolvi: vakava komedia. WSOY, 1937.
Surun ja ilon kaupunki: romaani. WSOY, 1936.
Helsinki kautta vuosisatojen. Otava, 1937.
Vieras mies tuli taloon: romaani. WSOY, 1937.
Ihmeellinen Joosef eli elämä on seikkailua: vakava ajanvieteromaani. (Nimellä M. Ritvala). WSOY, 1938.
Jälkinäytös: romaani. WSOY, 1938.
Hämeenlinnan kaunotar: 3-näytöksinen komediahenkinen porvarisidylli 1780-luvun Hämeenlinnasta. Karisto, 1939.
Kuka murhasi rouva Skrofin?: salapoliisiromaani. Otava, 1939.
Antero ei enää palaa: pienoisromaani. WSOY, 1940.
Komisario Palmun erehdys: salapoliisiromaani. WSOY, 1940.
Maa on ikuinen: yksinäytöksinen näytelmä. WSOY, 1941.
Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta. (Nimellä Nauticus). Förlaget Balticum, 1941.
Tulevaisuuden tiellä: prologi ja kolme näytöstä. WSOY, 1941.
Ei koskaan huomispäivää! Kevät toisen maailmansodan varjossa. Tekijä, 1942.
Fine van Brooklyn. WSOY, 1942.
Isästä poikaan: romaani kolmen sukupolven Helsingistä. Tekijän lyhentämä uusintapainos Helsinki-trilogiasta: Mies ja haave - Sielu ja liekki – Palava nuoruus. WSOY, 1942.
Kaarina Maununtytär: historiallinen romaani. WSOY, 1942.
Neuvostovakoilun varjossa: Helsingin neuvostolähetystö kiihoitus- ja vakoilutoiminnan keskuksena. Otava, 1942.
Novelleja. WSOY, 1943.
Paracelsus Baselissa: 5-näytöksinen historiallinen näytelmä. WSOY, 1943.
Rakkaus vainoaikaan: romaani. WSOY, 1943.
Jokin ihmisessä. Tekijä, 1944.
Tanssi yli hautojen: romaani Porvoon valtiopäivien ajalta. WSOY, 1944.
Unohduksen pyörre: kertomus kadonneesta miehestä. (Nimellä Leo Arne). Fennia, 1944.
Sinuhe Egyptiläinen I-II: viisitoista kirjaa lääkäri Sinuhen elämästä n. 1390-1335 eKr. WSOY, 1945.
Noita palaa elämään: dramaattinen komedia. WSOY, 1947.
Elämän rikkaus: 3-näytöksinen näytelmä. WSOY, 1947.
Portti pimeään: neljä näytöstä ja loppukuvaelma. WSOY, 1947.
Kultakutri: pienoisromaani. Tuli [Bibliofiilipainos], 1948.
Lähdin Istanbuliin: tarua ja totta Euroopasta 1947. WSOY, 1948.
Mikael Karvajalka: Mikael Karvajalan nuoruus ja merkilliset seikkailut monessa maassa vuoteen 1527 kymmenenä kirjana hänen itsensä vilpittömästi kertomana. WSOY, 1948.
Mikael Hakim: kymmenen kirjaa Mika Carvajalin eli Mikael El-Hakimin elämästä vuosina 1527-38 hänen tunnustettuaan ainoan jumalan ja antauduttuaan Korkean Portin palvelukseen. WSOY, 1949.
Neljä päivänlaskua: romaani romaanista. WSOY, 1949.
Johannes Angelos: hänen päiväkirjansa Konstantinopolin valloituksesta v. 1453 Kristuksen maailmanajan päättyessä. WSOY, 1952.
Kuun maisema. WSOY, 1953.
Turms Kuolematon: hänen mainen elämänsä noin 520-450 eKr. kymmenenä kirjana. WSOY, 1955.
Feliks onnellinen. WSOY, 1958.
Valtakunnan salaisuus: Markus Mezentius Manilianuksen yksitoista kirjettä keväästä 30 jKr. WSOY, 1959.
Koiranheisipuu ja neljä muuta pienoisromaania. WSOY, 1961.
Greetings from Finland. Gruss aus Finnland. Hälsning från Finland. WSOY, 1962.
Tähdet kertovat, komisario Palmu! Salapoliisiromaani. WSOY, 1962.
Keisari ja senaattori. Karisto, 1963.
Ihmiskunnan viholliset I-II: Rooman senaattori Minutus Lausus Manilianuksen muistelmat ajalta 46-79 jKr. WSOY, 1964.
Pöytälaatikko: muistoja ja muistiinpanoja 1945-1967. WSOY, 1967.
Ihmisen ääni: nöyryys – intohimo. Toim. Ritva Haavikko. WSOY, 1978.

Elävän arkiston kirjailijahaastattelujen ja -esittelyjen teosluettelot:
Sari Jovero
Johanna Mälkki
Jussi Pylväs

Kommentit
  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

  • Tellervo Koivisto puhuu naisten ja kiusattujen puolesta – pitkästä liitosta elävät rakkaus ja huumori

    Nasevaa pakinointia ja herkkää tarinointia ohjelmissa.

    Tellervo Koivisto sanailee suoraan kameralle verotuksesta ja tasa-arvosta, kommentoi viistosti puolisonsa edesottamuksia dokumentissa ja avaa ajatuksiaan sekä rakkaita ja raskaita elämänvaiheita haastatteluissa. Yhteinen elämä Mauno Koiviston kanssa antoi kummallekin mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Tosin puoliso kutsui vahvasti argumentoivaa vaimoaan myös "anti-muusaksi". Rakkaus, huumori ja kohdatut vastoinkäymiset liimasivat parin yhteen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto