Jukka Lindfors
Yle
Kohukirjailijaksikin tituleerattu Helvi Hämäläinen kulki pikkutyttönäkin omia teitään. Partiosta hän erosi, koska kaikilla oli siellä samanlaiset puvut.
Tietolaatikko
Helvi Hämäläisen tuotanto:
Hyväntekijä: kertomus kauneuden palvojasta. WSOY, 1930.
Lumous: romaani. Gummerus, 1934.
Miss Eurooppa: totta ja kuvitelmaa. (Nimellä Annikki Heinä). Gummerus, 1934.
Katuojan vettä: romaani. Gummerus, 1935.
Aaverakastaja: runonäytelmä ynnä muita runoja. Gummerus, 1936.
Kuunsokea: runonäytelmä. Gummerus, 1937.
Tyhjä syli: romaani. Gummerus, 1937.
Kylä palaa: romaani. Gummerus, 1938.
Säädyllinen murhenäytelmä: romaani I-II. WSOY, 1941.
Velvoitus: romaani. WSOY, 1942.
Hansikas: romaani. WSOY, 1943.
Lapsellinen maa: runoja. WSOY, 1943.
Kylä vaeltaa: kertomus. WSOY, 1944.
Pouta: pienoisromaani. WSOY, 1946.
Viheriä poika. WSOY, 1946.
Sarvelaiset: romaani. WSOY, 1947.
Voikukkapyhimykset: runoja. WSOY, 1947.
Ketunkivi: romaani. WSOY, 1948.
Tuhopolttaja, WSOY 1949.
Pilvipuku: runoja. WSOY, 1950.
Kasperin jalokivet. WSOY, 1953.
Kolme eloonherätettyä. WSOY; 1953.
Surmayöt: runoja. WSOY, 1957.
Punainen surupuku: runoja. WSOY, 1958.
Karkuri. WSOY, 1961.
Pilveen sidottu: runoja. WSOY, 1961.
Suden kunnia. WSOY, 1962.
Poltetut enkelit: runoja. WSOY, 1965.
Sokeat lähteet: runoja. WSOY, 1967.
Elävän arkiston kirjailijahaastattelujen ja -esittelyjen teosluettelot:
Sari Jovero
Johanna Mälkki
Jussi Pylväs
Helvi Hämäläinen (1907-1998) alkoi kirjoittaa runoutta tätinsä haikeiden lemmenlaulujen innoittamana. Hän kertoo olleensa kiihkeämpi ja kurittomampi kuin kanssaihmiset kuvittelivat.
Helvi Hämäläinen nostatti skandaalin vuonna 1941 ilmestyneellä sivistyneistöä kuvaavalla aikalaiskirjallaan "Säädyllinen murhenäytelmä".
Tulenkantajien sukupolveen kuulunut Hämäläinen julkaisi 21 romaania ja 13 runoteosta. Säädyllinen murhenäytelmä herätti
Hämäläisen teoksista eniten kohua.
Tästä aikalaiskirjasta on tunnistettavissa useita merkittäviä kulttuurihenkilöitä, kuten Hämäläisen entinen miesystävä Olavi Paavolainen.
Hämäläinen nousi kirjalliseen julkisuuteen uudelleen vuonna 1987 runokokoelmalla Sukupolveni unta, josta hän sai Finlandia-palkinnon. Kirjaa pidetään hänen lyyrisenä pääteoksenaan.
Hämäläinen oli ikuinen kapinallinen, joka ei näyttänyt muille kapinallisuuttaan. Vuonna 1994 hän paljasti todellisen luonteensa toimittaja Nadja Nowakille.
Teksti: Jukka Lindfors
