Hyppää pääsisältöön

Naisliike on naisen historiaa

Naisten vapautusliikettä on usein pidetty miehenkipeän hameväen turhanpäiväisenä protestina, joka on omiaan korkeintaan herättämään miehistä hilpeyttä. Karmela Belinki kertoo, miksi naisliike on tehnyt sen minkä on tehnyt.

Naisliikkeen pioneereja olivat 1900-luvun alun suffragetit, jotka yritettiin taltuttaa mielivaltaisilla vangitsemisilla. Suomessa paistateltiin tasa-arvoasioissa pitkään naisten varhaisen äänioikeuden loisteessa, ja radikaalimmat virtaukset saapuivat tänne kovin myöhään.

1960-luvulla naisliike ei vaatinut enää äänioikeutta vaan vapautumista sukupuolirooleista. Kun konservatiivisimmille miehille jopa kotitöiden jakaminen oli liikaa, jyrkimmät naisradikaalit ajoivat jo koko perheinstituution lopettamista.

1970-luvulla vasemmistoliikkeestä eriytyneen uuden feminismin tunnukseksi muodostui ”persoonallinen on politiikkaa”. Seitsemänkymmenluvun kuluessa alkoi kehittyä myös roolijaon ja naisen aseman kehitystä selvittävä yliopistollinen naistutkimus.

Teksti: Jukka Lindfors

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto