Hyppää pääsisältöön

Paasikivestä Kekkosen linjaan

Sota muutti Suomen poliittista asetelmaa. Kommunistisen puolueen toiminta sallittiin, ja Suomen piti muutoinkin huomioida lähes joka asiassa Neuvostoliiton mielipide.

Presidentti Paasikivi vaati, että Suomi välttää Neuvostoliitolle vihamielistä politiikkaa. Hänen mukaansa suhteet mihinkään muuhun maahan eivät saaneet mennä idänsuhteiden edelle.

Tilanne olikin tulenarka, sillä Neuvostoliitto oli ottanut rauhansopimuksessa tukikohdakseen Porkkalan Helsingin länsipuolelta.

Idänsuhteet lämpenivät hiljalleen YYA-sopimuksen ja Porkkalan palautuksen myötä. Kauppa itään veti ja suhteet esitettiin lämpiminä, mutta Suomella oli koko ajan pikkuveljen asema.

Suhde suomalaisiin kommunisteihin oli vaikea muille puolueille. Hyvin vaaleissa menestynyttä SKDL:ää ei otettu useinkaan hallituksiin, mutta kommunisteihin ei saanut suhtautua ylimielisestikään Neuvostoliiton painostuksen vuoksi.

1950-luvulla Suomen politiikasta poistui kaksi rasitetta: sotakorvaukset ja säännöstely.

Kekkosen presidenttikautena jatkui Neuvostoliittoa kunnioittava ulkopolitiikka. Maiden suhteet kävivät jäissä yöpakkasten ja noottikriisin aikana. Niistä on omat teemansa Elävässä arkistossa.

1940- ja 1950-lukujen keskeisimmät puolueet olivat SDP, maalaisliitto, kokoomus sekä kommunistien ja vasemmiston vaaliliitto SKDL. Pääministeripuolue oli yleensä maalaisliitto.

Teksti: Paavo Rytsä

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto