Reijo Perälä
Yle
”Olen tehnyt Moskovaan seitsemän matkaa ja ensimmäisen kerran palaan sieltä tyytyväisin mielin”, tokaisi Paasikivi syksyllä 1955 Moskovan matkansa jälkeen.
Tämä matka olikin Paasikiven poliittisen uran huipentuma. Luottamuksellisten suhteiden rakentaminen Neuvostoliittoon toi nyt konkreettisia hedelmiä - Porkkalan vuokra-alue palautettiin Suomelle.
Porkkalan palautus tulkittiinkin Suomessa tunnustuksena Paasikivien harjoittamalla politiikalle, vaikka taustalla oli myös muita syitä – keskeisimpinä kansainvälisen politiikan suojasää ja se, että tukikohta kävi Neuvostoliitolle tarpeettomaksi aseteknologian kehittymisen myötä.
Joka tapauksessa Paasikivi sai nyt Moskovassa juhlallisen ja arvostavan vastaanoton. Samalla kun Porkkalan vuokra-alueen palauttamisesta sovittiin, YYA-sopimusta jatkettiin 20 vuodella.
Paasikiven Neuvostoliiton tuntemusta kukaan ei voinut kyseenalaistaa. Alun perin Paasikivi oli valinnut yliopisto-opintojensakin pääaineeksi venäjän kielen ja kirjallisuuden sekä Suomen, Venäjän ja Skandinavian historian.
Myöhemmin yliopisto-opinnot vaihtuivat lakiopintoihin, mutta kiinnostus Venäjän historiaan, kulttuurin ja politiikkaan säilyi kuolemaan asti.
Paasikivien poliittista ajattelua leimasi voimapolitiikka. Pienten valtioiden oli pakko sopeuttaa omat toimintatapansa suurvaltojen intresseihin. Kun Neuvostoliiton ”legitiimit turvallisuustarpeet” tulisi täytettyä, Neuvostoliiton ja Suomen suhteet voisivat kehittyä luottamuksellisina.
Jatkosodan jälkeen Paasikivi korosti, että Suomen on tinkimättä täytettävä välirauhan ehdot.
Toisaalta kysymys oli luottamuksen rakentamisesta, toisaalta kysymys oli siitä, että vain näin toimien Neuvostoliiton sekaantuminen Suomen sisäisiin asioihin voitiin estää.
Ensimmäisiä tulikokeita tällä tiellä oli sotasyyllisyyskysymys. ”Takautuva rikoslaki” ja sotasyyllisyyskäsite olivat vastoin suomalaista oikeusjärjestystä. Pelkona kuitenkin oli se, että oikeutta voitaisiin istua myös Moskovassa, ellei Suomi taivu oikeudenkäyntiin ja tuomioihin.
Kotimainen tuomioistuin oli tässä tilanteessa parempi vaihtoehto. Siitä huolimatta Paasikivi tunsi kuolemaansa asti syyllisyyttä siitä, että suomalaista oikeustajua oli loukattu ja että hän itse oli runnomassa näitä päätöksiä läpi Moskovan ja valvontakomission vaatimuksesta.
