Hyppää pääsisältöön

Presidentit Bill Clinton ja Boris Jeltsin Helsingissä 1997

Maaliskuussa vuonna 1997 Suomi oli maailmanpolitiikan keskipisteenä, kun suurvaltojen presidentit tapasivat Helsingissä. Yhdysvaltojen presidentti Bill Clinton ja Venäjän presidentti Boris Jeltsin tulivat pohtimaan muun muassa Naton laajentumisen periaatteita ja aseistariisuntaa.

Presidenttien tapaaminen Suomessa oli asiakysymysten ohella myös julkisuuspeliä. Kummatkin halusivat esiintyä maanmiestensä silmissä vahvoina johtajina. Boris Jeltsin saapui Suomeen virkeänä, joten juuri ennen vierailua Clintonin saama polvivamma ei olisi voinut osua amerikkalaisten kannalta kiusallisempaan hetkeen. Kotiyleisöä kun kiinnosti Naton ohella Clintonin kunto. Amerikkalaistoimittajan mukaan odotukset olivat menneet päälaelleen. Jeltsinin oletettiin olevan huonossa kunnossa ja siksi kokous oli siirretty Helsinkiin. Jeltsin olikin tapaamisessa ryhdikäs ja silminnähden hoikistunut, kun taas Clintonia työnnettiin pyörätuolissa.

Helsinki soittaa koko maailmalle rauhansäveltä.― Venäjän presidentti Boris Jeltsin, 1997

Kummallakin presidentillä oli kuitenkin omat paineensa. Esimerkiksi Jeltsiniä painoi kotirintaman odotukset. Venäjän vanhoilliset olivat erittäin kriittisiä Naton laajentumista kohtaan eikä Jeltsin voinut siksikään esiintyä Helsingissä liian sovinnollisena. Mutta jonkinlainen sovinto oli odotettavissa ainakin presidentti Jeltsinin mukaan. Hänen toiveissaan jopa oli, että neuvottelujen jälkeen erottaisiin ystävinä – kuten aiemminkin. Jeltsin muistutti lentokentällä pitämässään puheessa, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta, "kun Helsinki soittaa koko maailmalle rauhansäveltä."

Monille Nato-jäsenyyttä havitteleville Itä-Euroopan maille neuvotteluilla oli merkitystä. Esimerkiksi liettulaisnuoria oli tullut Helsinkiin osoittamaan mieltä maansa Nato-jäsenyyden puolesta. Venäjä puolestaan vastusti ajatusta, että yksikään Baltian maa olisi puolustusliiton jäsen. Suomi taas vastusti sitä, että joku maa jätettäisiin pysyvästi jäsenyyden ulkopuolelle.

Suomessa olevia amerikkalaismedioita kiinnosti lähinnä presidenttinsä kunto. Bill Clinton vakuutti tiedotustilaisuudessa tulevansa polvensa kanssa toimeen "aika mainiosti."

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto