Hyppää pääsisältöön

Radion kiellettyjen levyjen historiaa

Radiossa on rajoitettu äänilevyjen soittoa propagandan, moraalisen kyseenalaisuuden ja musiikillisen arveluttavuuden perusteella.

Sodan jälkeen radio oli pannut ryssävihaa uhkuvat propagandalevyt soittokieltoon, mutta 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa äänilevyjen soittoa rajoitettiin vain solistien äänenpuhtauden perusteella.

Irwin Goodmanin, Juha Vainion, M. A. Nummisen ja Hootenanny Trion myötä jouduttiin ottamaan käyttöön uudet kriteerit. 1960-luvun puolivälin jälkeen äänilevyt joutuivat soittorajoitukseen lähinnä moraalisista syistä.

Hyllytys oli edessä, mikäli laulu katsottiin kaksimieliseksi, päihteitä ihannoivaksi, uskonnollisia tunteita loukkaavaksi, aistiviallisia pilkkaavaksi, poliittiseksi propagandaksi tai mikäli siinä väärinkäytettiin kansallislauluja.

Monia levyjä myytiin soittokiellosta huolimatta tai ehkä jopa sen tähden. Soittorajoituksista luovuttiin vuonna 1972, minkä jälkeen luotettiin päälliköiden ja toimittajien harkintaan.

Timo Kuparisen ohjelmassa haastateltavana on Ylen äänilevystön päällikkö Antero Karttunen.

Rivoutta ja viinan ylistyksiä

1960-luvun kantaaottavat kabareelaulut ärsyttivät monia, mutta vain muutamaa niistä pidettiin liian sopimattomina radiosoittoon. Kriisitilanteeseen valmistavaa katastrofipalvelua irvailevat Katastrofilaulut naisille eivät joutuneet esitysrajoitukseen suoranaisesti tekstinsä vaan Sotilaspoika-melodian "negatiivisen käytön" tähden.

Politiikkaa sivusi myös Simo Salmisen ja Spede Pasasen Beatles-käännös Keltainen jäänsärkijä, jonka lopulla kuullaan Merimies-Unionin johtajaan viittava huudahdus "Vielä värssy Wällärille". Jäänmurtajalakon uhatessa jälleen syksyllä 1966 Me krokotiilit -ohjelma pyysi Niilo Wällärin itse johtamaan Ylioppilaskunnan Laulajien kuorotulkintaa kappaleesta. Lakon alkaessa Simon ja Speden levytystä ei kuitenkaan saanut radiossa soittaa "Wälläri-värssyn" takia.

Alkoholin johdosta soittorajoitukseen joutuivat monetkin levyt. Kupletisti Elmer Lampan ikivanha Viinatrokarin laulu katsottiin vielä 1960-luvulla "viinanjuonnin ylistykseksi". Irwinin Ei tippa tapa oli sekin "alkoholin käytön puolustus". Irwin oli eräänlainen ennätysmies, sillä Yle pani esitysrajoitukseen yhteensä ainakin 17 hänen kappalettaan.

M. A. Nummisen vuonna 1966 julkaisema ns. "Sex-ep" sisälsi lauluja, joiden tekstit olivat peräisin sukupuolioppaista ja epäsiveellisiä julkaisuja koskevasta laista, Radion ohjelmapäällikön mielestä ne sisälsivät "seksuaalisesti kärjistettyjä ilmaisuja ja rivoutta". Koko neljän laulun levy pantiin soittokieltoon, myös melko viaton Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa, jonka kärjistetyimmät ilmaisut lienevät olleet ”nyt haluan pidellä sinua” tai ”ei liian pitkälle”. Me krokotiileissa sekin kuultiin.

Nummisen projekteihin kuului myös Suomen Talvisota 1939–40 -taideryhmittymä, jonka hilpeän anarkistinen kappale Vihreä valta julkaistiin vuonna 1969 Nuoren Voiman Liiton mini-LP:llä. Albumiraita meni soittokieltoon, mutta sitä ennen se oli ehditty kuulla ryhmän omaan radio-ohjelmaan tehtynä, kenties vieläkin "kärjistetympänä" versiona.

Ylen äänilevystön esitysrajoitusmerkintöjä äänilevyissä.
Ylen äänilevystön soittorajoitusmerkintöjä äänilevyissä. Ylen äänilevystön esitysrajoitusmerkintöjä äänilevyissä. Kuva: Yle Elävä arkisto äänilevyt,sensuuri

Muita soittorajoitukseen 1960-luvulla joutuneita esityksiä olivat mm. Juha Vainion Regina Rento, Lasse Mårtensonin Matti Murhamies, Hootenanny Trion Hannu Salama ja Rauman ganal (Saksan kansallislaulun epäasiallisen käytön johdosta), Iiris Raution Tarvan sävel, Finn Trion Ei koskaan selvin päin, Hectorin Savu , Sirkka Keiskin En minäkään kerro kuinka jouduin naimisiin ja Kalle Holmbergin Onnittelut Jeesukselle.

Artikkelin lähteinä ovat olleet Yleisradion suomenkielisen ohjelmaneuvoston pöytäkirja 22.1.1968 ja liite 5 sekä pöytäkirja 19.2.1968 ja liitteet 14– 15, joihin sisältyy luettelo esitysrajoituksen alaisista äänilevyistä 1.1.1966– 1.2.1968 (Elinkeinoelämän keskusarkisto).

Kommentit
  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – diplomaatit auttoivat tuhansia pakolaisia

    Brotherus ja Edelstam kertovat vaiheistaan Chilessä.

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto