Hyppää pääsisältöön

Risto Jarva tahtoi uudistaa elokuvan kehitysmaata

Ohjaaja Risto Jarva oli "uuden aallon" johtohahmo 1960-luvun Suomessa. Hänen johtamastaan Filminor-tuotantoyhtiöstä tuli uutta etsivän kotimaisen elokuvan keskeinen yksikkö, ja Jarva itse vaikutti aktiivisesti maan elokuvapolitiikan uudistamiseksi.

Vuonna 1966 tehdyssä henkilökuvassa Jarva puhuu tavoitteistaan ohjaajana. Hän halusi kuvata todellisuutta elävämpänä kuin se oli ja kertoo katsovansa elämää kuin elokuvaa. Suurimpana ongelmana hän pitää ongelmakseen kontaktin saamista katsojaan. Tämä pitäisi saada kiinnostumaan elokuvasta itsestään, ei sen näyttelijöistä tms.

Valtionpalkinnon saanut lyhytfilmi Asuminen ja luonto (1966) oli ohjaajansa mukaan ”kiihkeä propagandaelokuva”. Se oli silti myös miljööelokuva, joka kartoitti kiintoisia yksityiskohtia ihmisten maailmasta. Miljöö oli Jarvalle muutenkin tärkeä. Jarva puhuu Timo Jokisen haastattelussa myös elokuvanäyttelemisestä Ingmar Bergmanin ja Robert Bressonin elokuvissa.

Suomi oli Jarvan mukaan elokuvan kehitysmaa. Elokuvataiteen jatkuvuus oli valtiovallan käsissä, hän toteaa.

Vuonna 1969 tehdyssä tv-ohjelmassa elokuvapolitiikkaa ja alan "liikemiehiä" arvostelevat Jarvan keralla Filminorin elokuvantekijät Lasse Naukkarinen, Antti Peippo ja Peter von Bagh. Suomessa nähtiin vain pieni osa parhaimmista elokuvista, mitä maailmassa tehtiin, Jarva sanoo. Tilanteen korjaamiseksi tarvittaisiin epäkaupallista, kunnallista tai valtiollista elokuvien levitysjärjestelmää.

Von Bagh arvostelee kärkevästi elokuva-alalla valtaa pitäviä "vanhoja hyypiöitä, jotka aikanaan vastasivat Rovaniemen markkinoiden filosofiasta". Filmiteollisuuden taantumuksellinen siipi vastusti kaikin voimin uutta ja aktiiviseen vaikuttamiseen pyrkivää elokuvaa. Virkamiehet ja liikemiehet, jotka eivät ikinä ole piitanneet elokuvasta luovana välineenä, puhuivat nyt "kyynel silmässä taiteesta". Jarva arvioi kuitenkin optimistisesti, että television merkityksen kasvu antoi elokuvantekijöille mahdollisuuden vapaampaan tuotantoon.

Filminorissa oli poikkeuksellisella tavalla pystytty purkaamaan teollinen elokuvasysteemi, von Bagh sanoo. Yhtiö tarjosi tuotantomahdollisuuden pienille porukoille, ja tekijät olivat vapaita tuottajan painostuksesta. Ryhmätyö oli tärkeää, eikä käsikirjoittamisella ollut niin keskeinen rooli kuin teollisissa tuotannoissa, vaikka Jarva itse ohjasikin tarkan käsikirjoituksen mukaan.

Teksti: Jukka Lindfors

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto