Hyppää pääsisältöön

Rovaniemen markkinoilla aloitti rillumareikauden

Rovaniemen markkinoilla -elokuva teilattiin 1950-luvulla kommentilla "törky on törkyä". Peter von Bagh arvioi sitä ja vuoden 1952 muuta filmituotantoa 20 vuotta myöhemmin.

Tietolaatikko

Jorma Nortimon ohjaaman Rovaniemen markkinat -filmin ensi-ilta oli marraskuussa 1951, mutta se valloitti teatterit ennen kaikkea vuoden 1952 aikana. Filmi kertoo kolmesta kaveruksesta, jotka lähtevät Lappiin kultaa kaivamaan. Rovaniemen konnat kärkkyvät mainarien varoja, mutta Severi (Esa Pakarinen) ja hänen neuvokkaat kumppaninsa (Jorma Ikävalko ja Reino Helismaa) vetävät lopulta kuitenkin pisimmän korren. Elokuvan tuotti T. J. Särkän johtama Suomen Filmiteollisuus (SF).
Suomen Sosialidemokraatin kriitikko Eugen Terttula teilasi filmin kuuluisalla arvostelullaan, joka oli otsikoitu "Törky on törkyä". Elokuvan jatko-osassa Hei, rillumarei! pilkattiin taidepiirien hienostelua estoitta.
Rovaniemen markkinoiden menestyksen myötä sen edustama tyyli alkoi selvästi hallita etenkin SF:n elokuvatuotantoa, ja filmi loi Suomeen kokonaisen "rillumarei"-genren. Nimitys tuli Rovaniemen markkinoiden tunnuslaulun kertosäkeestä.

Vuoden 1952 elokuvasatoa leimaa von Baghin mukaan "satunnaistuotanto", selvästi yhden suositun laulun tai vaikkapa radio-ohjelman otsakkeen mukaan tehtyjen filmien tulva. Myös Rovaniemen markkinoilla rakentui Reino Helismaan kirjoittaman kullankaivajakupletin varaan.

Peter von Bagh kertoo hakeutuneensa katsomaan filmiä useaan otteeseen toiveikkaansa, mutta joutuneensa joka kerta poistumaan pettyneenä. "Sille ei voi mitään, että Rovaniemen markkinoilla on huono elokuva", hän toteaa vuonna 1975 tehdyssä haastattelussa.

von Bagh ei löydä Rovaniemen markkinoista samaa viehätysvoimaa kuin aikakauden iskelmistä tai vaikkapa radiohupailuista, vaikka elokuvaa tekemässä oli lahjakas ja rehevä joukko: Esa Pakarinen, Jorma Ikävalko, Helismaa ja Toivo Kärki.

Ennen kaikkea filmi ohjattiin hutiloiden, von Bagh sanoo. Rillumarei-elokuvilla ei ollut ohjaajia, jotka olisivat olleet samalla aaltopituudella kuin musiikin kirjoittajat.

Myöhemmin von Bagh on pohtinut uudestaan väitettään, ettei Rovaniemen markkinoilla ole niin hyvä kuin esiintyjien, musiikin ym. summa edellyttäisi, tai ei ainakaan enempää kuin osiensa summa. "Kaipa se kuitenkin on, vai miksi muuten siihen aina palaisimme", hän kysyy vuonna 2005 ilmestyneessä kirjassa Suomalaisen elokuvan kultainen kirja.

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto