Hyppää pääsisältöön

Salman Rushdie sai romaanin tähden tappotuomion

Salman Rushdien vuonna 1988 ilmestynyt satiirinen romaani Saatanalliset säkeet nostatti muslimien protesteja eri puolilla maailmaa. Iranin ajatollah Ruhollah Khomeini julisti, että Rushdie ansaitsi kuoleman ja hänen murhaajansa julistettaisiin autuaaksi marttyyriksi.

Vaikka kirja pohti ennen kaikkea siirtolaisuutta ja maahanmuuttajien kulttuuri-identiteettiä, vastustajien päähuomio kiinnittyi sen päähenkilön unijaksoihin, joissa viitattiin Koraanin kohtiin epäsovinnaiseen tapaan. Rushdien kirja kiellettiin Intiassa, Etelä-Afrikassa ja Iranissa ”islamia loukkaavana”.

Kuolemantuomion julistamisen jälkeen Rushdie valitteli, ettei tehnyt kirjastaan vieläkin kriittisempää. Kustantajansa painostuksesta hän pian pahoitteli muslimeille aiheuttamaansa henkistä kärsimystä. Iranin uutistoimisto ilmoitti kuitenkin välittömästi, ettei anteeksipyyntöä hyväksytä.

Tappotuomio sai viranomaiset, kustantajat ja kirjakauppiaat länsimaissakin varpailleen. Suomessa tv:n Lukulamppu-ohjelman toimittaja Timo Hämäläinen syytti ulkopoliittista johtoa ja taiteilijajärjestöjä viivyttelystä, kun nämä eivät heti kiirehtineet tuomitsemaan fatwaa. Kustannusyhtiö WSOY antoi romaanin julkaisemisesta erisuuntaisia ilmoituksia. ”Emme halua omalla toiminnallamme vaarantaa ihmishenkiä”, WSOY:n toimitusjohtaja Antero Siljola sanoo Lukulampun haastattelussa. Aiemmin yhtiö oli hylännyt romaanin kirjallisista syistä.

Palestiinalaissyntyinen professori Edward Said, Rushdien hyvä ystävä, arvioi vuonna 1989 tehdyssä haastattelussa fatwan liittyvän enemmän Iranin sisäpolitiikkaan kuin itse romaaniin. Hän muistuttaa kuitenkin myös länsimaisista sananvapauden rajoituksista.

Maan alla piileskellyt Rushdie ilmestyi vuonna 1992 yllättäen Pohjoismaiden neuvoston kutsusta Hanasaaren kulttuurikeskukseen. Hän arvosteli uskonnon valtaa ja mielipideterroria Iranissa ja arveli, että hänen kuolemantuomionsa todellisena kohteena olivat iranilaiset kirjailijat, joista monia oli kidutettu, srumattu tai ajettu maanpakoon. Käynnissä oli ”kampanja kaikkea nykyaikaistumista vastaan”.

”Iranilaiset valitsivat väärän miehen”, hän sanoo. Rushdie tuli samasta maailmasta kuin hekin, hän osasi väitellä heidän kanssaan. ”He eivät ymmärtäneet, miten itsepintainen olisin. He luulivat minua korruptoituneeksi länsimaalaiseksi ja helpoksi palaksi.”

Tietolaatikko

Vuonna 1998 Iranin hallitus ilmoitti, ettei tue salamurhahankkeita Rushdieta vastaan. Myönnytys oli ehto uusien diplomaattisuhteiden solmimiselle Iso-Britannian kanssa. Vuonna 2016 neljäkymmentä iranilaista mediajulkaisijaa uudisti fatwan ja tarjosi kirjailijasta 600 000 dollarin tapporahan. Vuonna 1989 Rushdieta vastaan tehtiin epäonnistunut murhayritys.

Kommentit
  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

  • Tellervo Koivisto puhuu naisten ja kiusattujen puolesta – pitkästä liitosta elävät rakkaus ja huumori

    Nasevaa pakinointia ja herkkää tarinointia ohjelmissa.

    Tellervo Koivisto sanailee suoraan kameralle verotuksesta ja tasa-arvosta, kommentoi viistosti puolisonsa edesottamuksia dokumentissa ja avaa ajatuksiaan sekä rakkaita ja raskaita elämänvaiheita haastatteluissa. Yhteinen elämä Mauno Koiviston kanssa antoi kummallekin mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Tosin puoliso kutsui vahvasti argumentoivaa vaimoaan myös "anti-muusaksi". Rakkaus, huumori ja kohdatut vastoinkäymiset liimasivat parin yhteen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto