Hyppää pääsisältöön

Sotien jälkeinen radioviihde tunsi rajansa

Antero Alpolan aikaan radioviihdettä ei saanut sekoittaa musiikkiohjelmiin, nuorisosta ei piitattu "hölynpölyä" eikä kaikkia aiheita sopinut sorkkia. Kansaa kuitenkin viihdytettiin parhaan mukaan. Radion pitkäaikainen ajanvietetuottaja ja -päällikkö julkaisi muistelunsa 1940- ja 1950-lukujen "kultaisista vuosista" syksyllä 1988.

Ennen kuin viihde-sana keksittiin, Yleisradiossa tehtiin "ajanvietettä". Antero Alpola (1917–2001) tuli radion ajanvieteosaston hoitajaksi 1940-luvulla, jolloin radion johdon asenne suomalaiseen viihteeseen oli hieman erilainen kuin vaikkapa 40 vuotta myöhemmin.

Värikäs pääjohtaja Hella Wuolijoki ei voinut sietää Reino Helismaata, oikeistolaisen Pallen kanssa hän ei päässyt yhteisymmärrykseen linjasta, ja Hiski Salomaan Lännen lokari -levyn hän rikkoi vasaralla.

Pitkään Hellan jälkeenkin viihdettä vähäteltiin tai sen sisältöön puututtiin riippumatta pääjohtajien ja ohjelmajohtajien poliittisesta väristä tai värittömyydestä. 1950-luvulla Alpolan työpari Aune Haarla järkytti ohjelmajohtoa Runeberg-parodiallaan "Säärijärven Paavo", joka kosketteli poliittisesti herkkää aihetta eli maataloustukea. Skandaalin seurauksena Haarlan ohjelmat joutuivat tarkkaan syyniin. Yleensä arkoja asioita pyrittiinkin välttämään.

Viihdettä tehtiin teatteriosaston alaisuudessa. Organisatoriset rajat olivat tiukat. Ajanvietepuolella tehtyä radiodraamaa ei saanut kutsua kuunnelmaksi, koska nimike oli varattu teatteriosastolle. Viihdetoimituksella ei ollut myöskään lupa tehdä musiikkiohjelmia – ne kuuluivat musiikkiosastolle – vaikka lähetyksissä saikin olla laulua ja soittoa mielin määrin.

1940-luvulla Alpolan tuli sijoittaa viikon ohjelmistoon yksi kuulokuva (kuunnelmaa lähenevä, mutta usein lähinnä näyttein havainnollistettu esitelmä) ja kaksi ajanvieteohjelmaa. Hän vastasi sarastaan yksin, vaikka tilasi tietenkin tekstejä talon ulkopuolisilta kirjoittajilta. Ajanviete sisälsi varsinaisten hupailujen ohella myös tietokilpailuja, sarjajännäreitä, kuulokuvaparodioita, kabareeta ja "rapsodioita" (kuulokuvia kepeämpi, muodoltaan ja sisällöltään hyvin vaihteleva mutta yleensä ei-humoristinen ohjelmaformaatti).

Alpolan ja Haarlan tunnetuimpia luomuksia oli 1950-luvun lopulla alkanut ”Kankkulan kaivolla” -sarja. Helmikuussa 1989 tehdyssä haastattelussa Alpolaa haastatellaan kirjasta Viihdevuosien vilinässä – radiokauteni ensimmäinen puoliaika 1945–1960. Käsikirjoitusluonnos lopuillekin työvuosille oli kuulemma jo olemassa.

Lue lisää:

Viihdetoimittajat Spede Pasanen, Aune Haarla ja Antero Alpola pöydän ääressä. Pasanen hymyilee, Haarla nauraa, Alpolan ilme on vakava.

Haudanvakava Antero Alpola oli vuosikymmeniä Ylen huumoripomo

Antero Alpola (1917–2001) johti radion ajanvieteosastoa yli 30 vuotta ja lahjoitti Suomen kotien kuultavaksi Kankkulan kaivon, Reino Helismaan ja Speden. Huumoriveteraanin tavaramerkkinä oli järkkymättömän vakava naama.

Lue lisää:

Ajanvietepäällikkö Antero Alpola.

Antero Alpolan radiohuumoria

Radion ajanvietepäällikkö Antero Alpola (1997–2001) edusti kuivahkoa, älyllistä huumoria ja esiintyi valokuvissakin naama peruslukemilla. Hän oli vuosikymmenien ajan suomalaisen radioviihteen moottori.

Lue lisää:

Tippavaaran isäntä (Oke Tuuri) liiveissä ja teekkarilakki päässä esiintymislavalla.

Kankkulan kaivolla parodioi radioreportaaseja

Vuosina 1958–1970 radiossa esitetty Kankkulan kaivolla syntyi kahden ajanvietetoimittajan Antero Alpolan ja Aune Ala-Tuuhosen kynästä. Suosittu radiohupailu närkästytti raittiuspiirejä "moraalitonta elämää ihannoivalla tyylillä".

Lue lisää:

Radioviihdyttäjä Aune Haarla.

Aune Haarlan radioparodioita

Aune Haarla oli 1950- ja 1960-lukujen radioviihteen keskushahmoja. ”Annuli halusi tehdä ohjelmia, joissa pyrittiin aina ylittämään kielletyn raja”, Antero Alpola on luonnehtinut aisapariaan.

  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto