Vasemmistorunoilija Arvo Turtiainen tunnettiin myös kotikaupunkinsa Helsingin laulajana. Toimittajalegenda Martti Silvennoinen haastatteli "Stadin Arskaa" vuonna 1963.
Tietolaatikko
Arvo Turtiaisen tuotanto:
Muutos: runoja. Kirjailijain kustannusliike, 1936.
Rautakourat: kertomus eräästä lakosta. Kiila r.y., 1938.
Tie pilven alta: runoja. Kirjailijain kustannusliike, 1939.
Palasin kotiin: runoja. Tammi, 1944.
Laulu kiven ja raudan ympyrässä: runoja. Tammi, 1945.
Ihminen n:o 503/42: erään kokeen päiväkirja. Tammi, 1946.
Laulu puolueelle: puhekuoro- y.m. runoja. Kansankulttuuri, 1946.
Laulu ajasta ja rakkaudesta: valitut runot. Tammi, 1954.
Minä rakastan: runoja. Tammi, 1955.
Syyskevät: runoja. Tammi, 1959.
Minä paljasjalkainen: runoja. Tammi, 1962.
Hyvää joulua: runoja. Tammi, 1967.
Puhetta Porthaninrinteellä: runoja. Tammi, 1968.
Leivän kotimaa: runoja. Tammi, 1974.
Minun maailmani: kirjoituksia 1932-1975. Toimittanut ja johdantotekstin kirjoittanut Vesa Karonen. Tammi, 1978.
Elävän arkiston kirjailijahaastattelujen ja -esittelyjen teosluettelot:
Sari Jovero
Johanna Mälkki
Jussi Pylväs
Runoilija Arvo Turtiainen (1904–80) oli suomalaisista vasemmistorunoilijoista monipuolisimpia.
Poliittisen taistelurunouden ohella hän kirjoitti paljon luonnon- ja keskuslyriikkaa ja Helsinkiin liittyvää slangirunoutta. Jatkosodan aikana Turtiainen oli vangittuna monien muiden vasemmistolaisten kulttuurihenkilöiden tavoin.
Valtion kirjallisuuspalkinnon saanut kirjailija kertoo Silvennoisen haastattelussa vaiheistaan ja suhteestaan 1950-luvun uuteen polveen.
Teksti: Jukka Lindfors
Katso myös
- Wikipedia: Arvo Turtiainen (fi.wikipedia.org)