Vanhuutensa päivinä K. J. Ståhlberg (1865–1952) oli arvostettu “vanhempi valtiomies”, jonka neuvoja hänen seuraajansa kuuntelivat. Erityisen läheisen suhteet Ståhlbergillä oli J. K. Paasikiveen, joka turvautui edeltäjänsä asiantuntemukseen mm. YYA-sopimusta laadittaessa.
Vanhuutensa päiviä K. J. Ståhlberg vietti Esterinsä kanssa Helsingin Kulosaaressa.
Ensimmäisen avioliittonsa Kaarlo Juho oli solminut serkkunsa Hedvig Wåhlbergin kanssa. Avioliitto oli ilmeisen onnellinen ja siitä syntyi viisi lasta: Kaarlo, Aino, Aune, Juho ja Kyllikki.
Kun K. J. Ståhlbergistä tuli tasavallan presidentinlinnan isäntä 54-vuotiaana, hän oli lasten mukaan avuton “kaikissa käytännön töissä”. Ainoa käytännön asia, josta Juho kunnialla selviytyi, oli irronneitten nappien ompelu.
Juho oli itsekin sitä mieltä, että ehkä tasavallan päämies tarvitsisi linnaan emännän. Niinpä hän lähetti kosintakirjeen Maissi Erkon siskolle. Maissi oli Helsingin Sanomien päätoimittajan Eero Erkon puoliso ja Ståhlbergien hyvä perhetuttu ja aatetoveri. Mutta kuinka ollakaan - presidentti sai rukkaset.
Tämän jälkeen K. J. alkoi katsastella entistä lämpimämmin leskirouva Ester Elfingiä, joka oli nuoruuden tuttu Oulusta. Hänet K. J. vei vihille lasten epäilyistä ja vastustuksesta huolimatta.
Häämatka tehtiin Karjalaan. “Pappulin” uutta avioliittoa lapset eivät tahtoneet millään hyväksyä. Presidentin Kaarlo-poika luonnehti, että Ester on taitelijaluonteena “teennäisen lyyrillinen” ja “eksoteerattu”, joten hänen on vaikea sopeutua perheen elämään.
>Kaarlo Juhon toinenkin avioliitto oli kuitenkin onnellinen. Eläväinen ja iloinen Ester antoi vastapainoa vakavahenkiselle miehelleen ja jaksoi kuunnella Kaarlo Juhon valtiollisia pohdintoja omien kirjallisten harrastustensa ja vilkkaan seurapiirielämänsä ohessa.
K. J. Ståhlberg kuoli 22.9.1952. Oheinen filmi on hänen valtiollisista hautajaisistaan.