Hyppää pääsisältöön

Suomi juhli lehdistön piikittelemän Keken F1-mestaruutta

Keke Rosberg ajoi ensimmäisenä suomalaisena ja pohjoismaalaisena F1-luokan maailmanmestariksi syyskuussa 1982. Suomessa hän sai presidentiltä onnittelut, eduskunnassa kahvit, urheilutoimittajilta korkeimman kunnianosoituksen ja erilaisilta yrittäjiltä lukemattomia tarjouksia kaikenkirjavista markkinointidiileistä.

Rosbergin maailmanmestaruus ratkesi viimeisessä osakilpailussa eli Las Vegasin Grand Prix´ssä 25.9. paikallista aikaa. Ennen kisaa Rosberg johti MM-sarjaa yhdeksän pisteen erolla pahimpaan uhkaajaansa John Watsoniin. Rosberg tarvitsi kilpailusta vain yhden pisteen voittaakseen maailmanmestaruuden, kun taas Watsonin mestaruus edellytti osakilpailuvoittoa ja Rosbergin jäämistä kokonaan pisteittä.

Keke lähti kisassa kolmannesta rivistä. Alussa kärkeen nousi ranskalaiskaksikko Alain Prost ja René Arnoux. Kilpailua johtanut Arnoux joutui moottorivian johdosta varikolle kierroksella 15. Prost puolestaan menetti 52. kierroksella johtoasemansa Michele Alboretolle hänen Renaultinsa alettua täristä.

Watson kiilasi 56. kierroksella kakkoseksi, ja myöhemmin Prost putosi kokonaan mitalisijoilta. Rosberg ajoi turhia riskejä ottamatta ja piti viidennen sijansa loppuun saakka. Se riitti maailmanmestaruuteen.

Kun Rosberg saapui mestaruutensa varmistuttua ensi kertaa Suomeen, puhemies Johannes Virolainen järjesti hänelle vastaanoton ja kahvituksen eduskunnassa. Pyörityksessä sattui pieni kömmähdys: uutisvälähdyksessä Rosberg kiittelee "oikeuden puhemiestä" siitä, että valtiovaltakin osoittaa arvostavansa autourheilun ammattilaisten työtä.

Maailmanmestarilla oli Suomen-vierailullaan jo aukoton aikataulu. Tulevaa markkinoinnin ammattilaista pyydeltiin houkuttimeksi kirpputoreille ja täysin tuntemattomien ihmisten luokkakokouksiin. Erilaisten diilien tarjoajat pirauttivat jopa keskellä yötä saatuaan ravintolapöydässä kuolemattoman markkinointi-idean.

Rosbergin suomalaisuus kiinnosti kansainvälistä F1-yleisöä, koska pienestä maasta oli noussut maailmanmestareita jo useissa moottoriurheilulajeissa. Kekeltä kyseltiin luonnollisesti kotimaassakin, mitä suomalaisuus hänelle merkitsi. Suomeen ei ajajalla kuitenkaan ollut ikävä, koska hänen kotinsa ei siellä enää ollut. Eikä verotuskaan kannustanut asettumaan synnyinmaahan: ”Tekisin Suomen valtiolle töitä, jos olisin täällä.”

Edellisellä F1-kaudella kotimaan lehdistö oli lähinnä nälvinyt ja ilkkunut Rosbergia monista keskeytyksistä, Juhani Sipilä sanoo ohjelmassaan. Kuluneella kaudella Rosberg oli huomannut kirjoittelun kuitenkin muuttuneen asiantuntevammaksi, ymmärtäväisemmäksi ja jopa positiivisemmaksi. Keskeytykset kuuluivat lajiin toistaiseksi väistämättä, hän muistuttaa.

Joulukuussa Keke Rosberg valittiin Vuoden suomalaiseksi urheilijaksi. Palkitsemistilaisuudessa kauppaneuvos Kalle Kaihari toi Kekelle lisäksi presidentti Urho Kekkosen terveiset.

Keke oli huomionosoituksista otettu, vaikka totesikin pisteliäästi, että autourheilukin ilmeisesti lasketaan jo urheiluksi. Suomella oli kaikkiaan viisi MM-moottoriurheilijaa, mutta Vuoden urheilijan titteli meni nyt ensi kertaa näiden lajien edustajalle.

Matti Kyllösen vuonna 1981 tekemässä haastattelussa Keke kertoo joutuneensa aikanaan lähtemään Suomesta, koska muuten isojen autojen parissa olisi ollut mahdotonta päästä eteenpäin. "Siinä vaiheessa lähtö ei vielä tapahtunut verotussyistä."

Mikään moottoriurheilu ei koskaan ole täysin turvallista, hän sanoo. "Toisaalta F1:t ovat maailman parhaiten rakennettuja autoja ja radat maailman parhaita moottoriratoja."

Rosbergin sopimus kielsi häneltä "kaiken vaarallisen urheilun". Siihen laskettiin mm. hiihto.

Tietolaatikko

Keijo "Keke" Rosberg piti vuoteen 2004 asti hallussaan F1-kilpailujen nopeusennätystä. Poikkeuksellisesti hän saavutti mestaruuden yhdellä ainoalla osakilpailuvoitolla.
Rosberg lopetti F1-luokassa vuonna 1986, ja on toiminut myöhemmin mm. Jyrki Järvilehdon, Mika Häkkisen ja poikansa Niko Rosbergin managerina.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Faktaa ja fiktiota Suomen presidenteistä ja heidän haastajistaan

    Presidenttejä ja ehdokkaita draamassa ja dokumenteissa

    Kokosimme Areenaan katsottavaksi ohjelmia Suomen presidenteistä ja vaalien vahvoista kilpakumppaneista. Tarjolla on dokumentteja, henkilökuvia, draamasarjoja ja elokuvia – toisinaan taru ja totuus nivoutuvat yhteen. Suomen poliittinen historia näkyy myös itse ohjelmissa ja niiden sisäisissä valinnoissa.
    Katso Yle Areenassa: Faktaa ja fiktiota entisistä presidenteistä ja ehdokkaista

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?