Lauri "Tahko" Pihkala kehitti pesäpallon ja edisti monin tavoin kuntourheilua, koululiikuntaa ja urheilukoulutusta. Urheilu on ”miellyttävää militarismia”, hän toteaa Paavo Noposen tekemässä haastattelussa.
Pihkalan ajattelussa maanpuolustus ja urheilu liittyivät läheisesti yhteen. Armeijan urheiluohjesäännössä hän määritteli urheilun ”taisteluharjoitukseksi ja leikkisodaksi”, joka on syntynyt ”keihään alla”. Urheilu oli Pihkalalle toki myös iloa ja leikkiä.
Pesäpallon kehittely lähti liikkeelle Jyväskylän koulussa harrastetusta perinteisestä kuningaspallosta. Tahkon ensikokemus lajista oli masentava: hän paloi ja sai osakseen pilkkaa. Koulupoikaa jurppi, että yritteliäisyys palkittiin näin surkealla tavalla. Vanhassa kuningaspallossa oli myös ongelmana, että voiton peri se puoli, joka jäi viimeksi sisävuoroon. Voittoperusteet oli muutettava ”järjellisemmiksi”.
Vuonna 1907 Pihkala näki ensi kertaa amerikkalaista baseballia. Hän ihmetteli, miten niin yksitoikkoinen laji saattoi olla niin suosittu, sillä peli oli hänestä lähinnä syöttelyä. Mutta kun amerikkalaiset sinnikkäästi väittivät baseballia koko yleisurheilunsa pohjaksi, Pihkala ”sinisilmäisenä” uskoi ja alkoi kehitellä kotimaista pallonlyöntipeliä eteenpäin tunnetuin tuloksin. Vuosikymmenien jälkeen hän kuitenkin myöntää pesäpallon heikkoudet koulupelinä: siinä on mahdottoman helppo pinnata, ja se on muodostunut taidokkaiden, sorminäppärien pelaajien lajiksi, josta ”poropeukalot eivät paljon kostu”.
Teksti: Jukka Lindfors