Jukka Lindfors
Yle
Kirkasvärinen fallosveistos ja M. A. Nummisen yhtyeen laulut sukupuolioppaiden teksteihin olivat liikaa Jyväskylän kulttuuripäivien johdolle vuonna 1966. Taideopiskelijoiden Visuaalisen varieteen kieltäminen nostatti valtakunnallisen mediakohun.
Varieteen organisaattorina oli opiskelija Maria Laukka. Näyttely ja näytös olivat Taideteollisen oppilaitoksen oppilaskunnan vastalause rehtorilleen tämän sensuroitua keväällä 1966 järjestetyn oppilasnäyttelyn.
Näyttelyyn kuului värikkäitä lavasteita, kuten nykyihmisen elinympäristöä kuvaava seinäkollaasi, jonka kuvat esittivät mainoksia, autoja, jääkaappeja, taloja, kaupunkeja, uutistapahtumia, sarjakuvia jne. Lavasteisiin kuului myös kaksi isoa, iloisen väristä veistosta.
Toinen veistos oli toisinto keväällä tuhottavaksi määrätystä pyöreästä möhkäleestä, jota Taideteollisen rehtori nimitti "sukupuolettomaksi munaksi". Kanaverkosta ja kipsistä rakennettu suuri fallos oli tarkoitettu "munan" seuralaiseksi. Se poistettiin performanssin rekvisiitasta jo ensi-iltapäivän aamuna ”sukupuolikuria loukkaavana”.
Maria Laukka muisteli Jyväskylän tapahtumia ja niiden taustaa Raila Halmetojan ohjelmassa Kun Vanhalta meni valta vuonna 2000.
Varieteen alkupuolen aihepiiri käsitti kaikkea mahdollista kaikkea mahdollista ajankohtaista kuluttajien oikeuksista totalitarismiin ja atomipommin uhkaan. Marssiesityksessä Jonnekin meitä aina johtajat vievät opiskelijat kanniskelivat ympäriinsä Hitlerin, Maon, Charles de Gaullen ym. suurmiesten plakaatteja.
Vierailijaksi kutsuttu M. A. Numminen lauloi Viisi Vierasta Miestä -yhtyeensä säestyksellä mm. tangoa ja ruotsalaisen yhteiskuntakriitikon Jan Myrdalin tekstejä. Välillä luettiin puolalaisen Leztek Kolakowskin ajatelmia ja Walt Whitmanin kirjoituksia homoseksuaalisuudesta. Laukan sanoittama laulu Kuka määrää puolusti ihmisten oikeutta miljöönsä ja tavaroidensa laatuun.
Tämän jälkeen oli vuorossa Nummisen ja kumppanien tilaisuutta varten valmistama rankempi osuus, jonka kovan ytimen muodosti neljä asiaproosateksteihin sävellettyä seksuaaliaiheista laulua. Sukupuolioppaisiin pohjautuvat Nuoren aviomiehen on syytä muistaa (säv. Numminen ja Pekka Gronow, san. Sukupuolielämän tietokirja) ja nuoren Rauli "Baddin'" Somerjoen hieman ujosti tulkitsema Jenkka ulkosynnyttimistä (säv. Gronow, san. Kaisa Turpeinen) herättivät yleisössä pääasiassa huvittuneisuutta. Päivien johtajan, rehtori Päivö Oksalan huomattiin kuitenkin poistuvan katsomosta jälkimmäisen rallin aikana.
Onko sukupuolielämän oppikirja epäsiveellinen?
Parin muun laulun jälkeen oli vuorossa Suomen asetuskokoelmaan perustuva Laki epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemisestä (säv. Gronow, san. Suomen asetuskokoelma). Asianosaiset ovat muistelleet, että esiintyjiltä katkaistiin sähköt sen ollessa vielä kesken. Lehtireportaaseista saa käsityksen, että kappale olisi ehditty esittää loppuun, mutta niin tai näin, paikalle saapunut poliisi ilmoitti keskeyttävänsä tilaisuuden.
Nummisen yhtyeeseen kuulunut Pekka Gronow teki Visuaalisen varieteen esityksestä yksityisnauhoituksen, jonka lopussa kuullaan toimittaja Juha Virkkusen kiistelevän keskeytyksestä virkavallan (tai vahtimestarien) kanssa.
Jälkipuintia käytiin kulttuuripäivien raadin edessä ja valtakunnallisissa sanomalehdissä. Visuaalisen varieteen loput esitykset joka tapauksessa kiellettiin.
Kun Numminen myöhemmin samana kesänä levytti Jyväskylässä esitettyjä lauluja, koko EP-levy määrättiin Yleisradiossa soittokieltoon. Ohjelmapäällikön käsky koski myös levylle ylimääräisenä otettua tangoa Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa.
Visuaalista varieteeta puitiin vielä syksyllä 1966. Lukukauden alettua Maria Laukka erotettiin oppilaitoksesta kolmeksi kuukaudeksi, koska hän oli "pilannut koulun maineen". Myös opiskelijoita puolustaneita opettajia syytettiin laitoksen maineen tuhoamisesta.
Artikkeli perustuu Maria Laukan ja M. A. Nummisen haastatteluihin sekä lehtireportaaseihin Ilta-Sanomissa, Helsingin Sanomissa, Hufvudstadsbladetissa, Kansan Uutisissa ja Uudessa Suomessa 13.-14.7.1966.
