Jukka Lindfors
Yle
Sirpa Jegorow
Yle
Luetuimpia suomalaisia kirjailijoita on ollut painosten herrattareksi kutsuttu Hilja Valtonen. Syntymäpäivähaastattelussa kirjailija kertoo työstään ja suhteestaan naisasialiikkeeseen. Valtoselta ilmestyi kaikkiaan kolmisenkymmentä teosta, joista monet on filmattu. Humorististen tarinoiden sankarittarena oli usein itsenäinen, nokkela ja eteenpäin pyrkivä nuori nainen.
Hilja Valtonen (1897—1988) paljastaa 80-vuotishaastattelussaan, että kirjailijaura alkoi siitä, että hän alkoi kirjoittaa omaksi ilokseen. Tuberkuloosi piti hänet eristyksissä muista ja yksinäisyyttään lieventääkseen hän alkoi kirjoittaa. Hilja Valtonen (o.s. Kurki) vietti lapsuutensa Heinävedellä, mutta opiskeli Kuopiossa ja Kajaanissa. Hän oli ammatiltaan kansakoulunopettaja. Hän työskenteli opettajana muun muassa Parikkalassa ja Imatralla, jossa hän myös asui elämänsä loppuun asti. Häneltä ilmestyi kolmisenkymmentä teosta, joista 16 oli romaania, näytelmiä 10 ja 9 elokuvakäsikirjoitusta. Valtonen kirjoitti myös novelleja, pakinoita, kuunnelmia ja muistelmansa Omakehu. Muistelmia menneiltä vuosilta (1973). Valtonen toimi myös Naisopettaja-lehden päätoimittajana 1947 - 1949 ja Nuorten Päivän päätoimittajana 1947 - 1952. Hän oli myös Kansallisen Kokoomuksen edustaja Ruokolahden kunnanvaltuustossa 1937 - 1945 ja Imatran kauppalanvaltuustossa 1948 - 1950. Lähteet: https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/4988; https://apurahat.skr.fi/nimikkorahastot/nimikkorahastoesite?numero=290592
Hilja Valtonen
Aiheet kirjoihinsa Valtonen sai elävästä elämästä. Toisen polven opettajana hänellä oli paljon "hyviä juttuja" kerrottavanaan. "Usein nämä tapahtumat tuli yhden naisen niskalle, mutta mitäs se haittas, pääasia vaan, että tuli ponnistettua naisten puolesta.", Valtonen toteaa haastattelussa.
Esikoisromaania Nuoren opettajattaren varaventtiili (1926) tehdessään hän oli hyvin vihoissaan miesopettajien paremmasta palkasta ja vaatimattomammista velvollisuuksista.
Olin vihainen miesopettajille, että he saivat parempaa palkkaa, mutta naispopettajien piti valvoa vielä koulun siivoaminen.
Tässä Valtonen toteaa ponnekkaasti olleensa naisasianainen. Naisten pieneen palkkaan sisältyi hänen mukaansa myös se, että heillä oli enemmän velvollisuuksia.Siitä hän oli omien sanojensa mukaan miehille vihainen – myös omalleen. Valtosta sanottiin jo koulussa ”suffragetiksi”, ja hän tunsi myös kirjailijana olevansa naisasialla. Hän uskoo, että hänen omien opettajatar-romaanien ansiota osittain on se, että naisopettajien asema on parantunut. Toisaalta Valtonen sanoo haastattelussa olleensa aktiivinen asian tiimoilla.
Ennen piti pitää huoli siitä, ettei lankeemuksia tule. Avioton lapsi olisi merkinnyt opettajattarelle viran menetystä.
Toisaalta hänen naiskuvansa on sanottu olleen viktoriaaninen. Valtonen puolustaa näkemystään sillä, että lankeemuksesta nouseminen oli naiselle vaikeaa. Hänen mukaansa esimerkiksi naisopettajalle aviottoman lapsen saaminen olisi merkinnyt viran menettämistä. Valtonen kuvaa haastattelusa nuoren naisopettajan asemaa uudella paikkakunnalla toteamalla, että hänen uskottiin tulleen vain hakemaan varakasta sulhasta eikä opettamaan lapsia.
Kirjailija kuitenkin myöntää, että hänen kirjojensa aikaan naisen kenties korkein onni oli päästä naimisiin varakkaa miehen kanssa. Aikakauden asennetta kuvaakin se, että kun Valtonen itse avioitui kansakouluopettajan kanssa, hänelle sanottiin, etkö sinä parempaa miestä saanut.
Ohjelmassa puhutaan myös vanhenemisesta. Hilja Valtoselle se on mukava asia, kun on terve ja on aikaa harrastuksille ja voi antaa ajatustensa lentää. Pahinta hänelle on se, että unohtaa nimet.
Hilja Valtosen teokset
Romaanit, novellit, pakinat
Nuoren opettajattaren varaventtiili, Otava, 1926
Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa! Otava, 1927
Opettajan villikko, Otava, 1928
Hiiliristi, Otava, 1930
Kunnankirjuri, Otava, 1931
Vaimoke, Otava, 1933
Tarvaatar, Otava, 1935
Nykyhetken tyttölapsi, Otava, 1937
Hätävara, Otava, 1938
Sanaton Santeri (novelleja), Otava, 1939
Ville viekastelee taas, Otava, 1945
Kilroy teki sen, Otava, 1947
Rakas Vihtori, Otava, 1950
Kinkku. Kertomus nuorille. Suomen opettajain raittiusliitto, 1953
Neiti Talonmies, Otava, 1954
Kumminlahja. Kertomuksia nuorisolle. (Teoksessa Kumminlahja sisältää muidenkin tekijöiden kertomuksia) Suomen opettajain raittiusliitto, 1955
Pulun ja Pekan pakinoita. Suomen opettajain raittiusliitto, 1956
Neekerityttö peilaa, Otava, 1957
Pippuria. Nuorisokertomus. Suomen opettajain raittiusliitto, 1962
Pätkis. Kertomuksia, Otava, 1964
Poikamiestyttö. Otava, 1966
Omakehu. Muistelmia menneiltä vuosilta, Otava, 1973
Ruskapäiviä, Otava, 1975
Näytelmät
Autotyttö. Kommelluksia kolmessa näytöksessä. Otava, 1929
Päivä perijättärenä. Kolminäytöksinen huvinäytelmä. Otava, 1932
Lotta-veitikka. Yksinäytöksinen huvinäytelmä. (Otavan näytelmäkirjoja 13.), 1934
Vetovoima eli vetovaimo. 6-kuvaelmainen huvinäytelmä.1941-42. (Otavan näytelmäkirjoja 29.), 1942
Valitusaika on ohi. Kolminäytöksinen huvinäytelmä. Otava, 1951
Joulupata ynnä muita lastennäytelmiä kuusijuhliin. 1950-51. Otava, 1951
Kummittelee. Koko luokan raittiusnäytelmä. Suomen opettajain raittiusliitto, 1951
Rissasen papan leiviskä. Kolminäytöksinen komedia. 1952-53. Otava, 1953
Häät nouskoon. Karjalaiset huntuhäät. Näyttämölle sovittanut Hilja Valtonen. Otava, 1954
Salainen ase. Nelinäytöksinen hupailu. 1960-61. Otava, 1964
Elokuvaversiot teosten pohjalta
Vaimoke 1936 – romaani 1933
Ohjaus: Valentin Vaala
Käsikirjoitus: Tauno Tattari
Pääosissa: Ansa Ikonen, Tauno Palo
Musiikki: Harri Bergström
Mieheke 1936 – alkuperäisaihe
Ohjaus ja käsikirjoitus: Hilja Valtonen ja Valentin Vaala
Pääosissa: Tuulikki Paananen, Tauno Palo
Musiikki: Harri Bergström
Markan tähden 1938 – näytelmä ”Päivä perijättärenä” 1932
Ohjaus: Risto Orko
Käsikirjoitus: Ilmari Unho
Pääosissa: Birgit Kronström, Uuno Laakso
Musiikki: Harri Bergström
Hätävara 1939 – romaani 1936
Ohjaus: Orvo Saarikivi
Käsikirjoitus: Nisse Hirn
Pääosissa: Helena Kara, Kullervo Kalske
Musiikki: Harri Bergström
Varaventtiili 1942 – romaani Nuoren kotiopettajattaren varaventtiili 1926
Ohjaus: Valentin Vaala
Käsikirjoitus: Yrjö Kivimies
Pääosissa: Lea Joutseno, Tapio Nurkka
Musiikki: Harri Bergström
Neiti Tuittupää 1943 – romaani Opettajattaren villikko 1928
Ohjaus: Valentin Vaala
Käsikirjoitus: Martti Larni
Pääosissa: Lea Joutseno, Tapio Nurkka
Musiikki: Harri Bergström
Kilroy sen teki 1948 – romaani 1947
Ohjaus: Ilmari Unho
Käsikirjoitus: Lea Joutseno, Ilmari Unho
Pääosissa: Lea Joutseno, Joel Rinne
Musiikki: Georg de Godzinsky
Minä ja mieheni morsian 1955 – alkuperäisaihe ”Mieheke” 1936 ja siitä tehty filmatisointi
Ohjaus: Valentin Vaala
Käsikirjoitus: Usko Kemppi, Valentin Vaala
Pääosissa: Ruth Johansson, Leila Lampi
Musiikki: Usko Kemppi, Kaarlo Valkama
Neiti Talonmies 1955 – romaani 1954
Ohjaus: William Markus
Käsikirjoitus: Usko Kemppi, William Markus
Pääosissa: Nelly Lovén, Tauno Palo
Musiikki: Harri Bergström
Teosluettelo:
Tuulia Nieminen
Petri Ikonen
