Hyppää pääsisältöön

Talonpoikaismarssin tarkoituksena oli osoittaa, miten valkoista Suomea piti hallita

Kesällä 1930 Lapuan liike oli valtansa huipulla. Kommunistilakien vauhdittamiseksi Lapuan liike järjesti 7.7.1930 talonpoikaismarssin, johon osallistui noin 12 000 liikkeen kannattajaa.

Talonpoikaismarssin vastustajat pelkäsivät, että lapualaiset yrittävät Helsingin retkensä yhteydessä vallankaappausta. Kannattajat uhosivatkin, että tarvittaessa marsseille voidaan käskeä 800 000 suomalaista.

Pahoista aavistuksista huolimatta marssi sujui lopulta sotilaallisen täsmällisesti. Ulkoiset puitteet olivat näyttävät. Senaatintorilla pidettyä paraatia oli vastaanottamassa maan koko korkein johto: presidentti Lauri Kristian Relander, vastanimetty pääministeri P. E. Svinhufvud, kenraali C. G. E. Mannerheim, hallitus ja maan ylin upseeristo.


Talonpoikaismarssi oli Lapuan liikkeen voimannäyttö. Äärioikeistolainen lapualaisrovasti K. R. Kares julisti Vihtori Kosolan ”Jumalan valitsemaksi kansanjohtajaksi”. Kuva: Yle kuvanauha.


Talonpoikaismarssi heinäkuussa 1930. Työläiskaupunginosiin ei saanut mennä. Valokuva: Sakari Pälsi, Helsingin kaupunginmuseo.

Järjestyshäiriöiden pelossa osanottajien määrä oli rajoitettu 12 600 mieheen. Marssijoiden alaikärajakin oli 24 vuotta. Marssimuodostelmasta ei saanut poiketa, työläiskaupunginosiin meno oli kielletty ja viinaa ei saanut viljellä.

Lapuan liikkeen liepeillä häärinyt "seikkailijatar" Minna Craucher, jonka salongissa ”vietettiin iloluontoista elämää” ja jonka Olavi Runolinna sittemmin murhasi Lapuan liikettä koskevien paljastusten vuoksi, varusti osallistujat sinimustilla käsivarsinauhoilla.

Joukoille puhunut lapualaisjohtaja Vihtori Kosola esitti eduskunnalle vaatimuksensa kommunistilaeista: ”Ne lait on saatava.” Kosola, jonka äärioikeistolainen lapualaisrovasti K. R. Kares nimesi muita mutkitta ”Jumalan valitsemaksi kansanjohtajaksi”, oli päivän keskushenkilö.

Rovasti K. R. Kares vaati omassa puheessaan ”ehdottomasti ja ilman mitään sovittelumahdollisuuksia” kommunismin hävittämistä, valtiopetoksellisen toiminnan estämistä ja uskonnon rienauksen lopettamista.

Lapuan liikkeen voima näkyi myös tiedotusvälineissä. Pääministeri P. E. Svinhufvud määräsi talonpoikaismarssin radioitavaksi ja ohjelmapolitiikasta vastaavan Yleisradion johtokunnan tehtäväksi jäi vain kirjata pääministerin määräys pöytäkirjaansa.

Ulkoisilta muodoiltaan talonpoikaismarssi oli valkoisten 16.5.1918 Helsingissä järjestetyn voitonparaatin toisinto. Sen tehtävänä oli antaa valtiovallalle uudestaan ohjeet siitä, miten ”kommunisteista vapaata Suomea piti hallita”.

Kuohunta kesti kolme vuotta

Lapualaiskuohunta ravisteli suomalaista yhteiskuntaa lähes kolmen vuoden ajan. Vasemmiston kirjapainoihin kohdistuneet hyökkäykset, mustat umpiautot, kyyditykset, kunnanvaltuustojen väkivaltaiset puhdistukset, työväentaloihin kohdistunut ilkivalta sekä hallituksen, eduskunnan ja lehdistön avoin painostus synnyttivät uhkailun ja pelon ilmapiirin, jonka takana olevaa todellista voimaa oli vaikea mitata.

Yksistään kesän 1930 aikana lapualaiset toimeenpanivat yli 250 kyyditystä tai kyyditysyritystä. Puolenkymmentä ihmistä menetti lapualaisrytinöissä henkensä.

Kesällä 1930 käynnistettiin myös valtuustojen ”puhdistus”. Valtuustot puhdistettiin saman kaavan mukaan noin 70 kunnassa. Kun kaikki kommunistiset valtuutetut eivät uhkauksista huolimatta suostuneet jättämään tehtäviään, vaatimuksia vauhditettiin muilutusten avulla. Räikeimmissä tapauksissa kyyditykset toteutettiin jopa kesken valtuuston kokouksen.

Lehileike Lapuan liikkeen mielenosoituksesta
Lehileike Lapuan liikkeen mielenosoituksesta Kuva: Yle Elävä arkisto, kuvanauha Lapuan liike
Kuvassa rikottu ikkuna
Kuvassa rikottu ikkuna Kuva: Yle Elävä arkisto, kuvanauha Lapuan liike
Muilutus: mies makaa hangessa, taustalla koppiauto
Muilutus: mies makaa hangessa, taustalla koppiauto Kuva: Yle Elävä arkisto, kuvanauha Lapuan liike

Kesä 1930 oli muilutusten ja väkivallan aikaa. Työväentaloja ja kirjapainoja rikottiin. Valtuustojen puhdistus kommunisteista alkoi. Yksistään kesän 1930 aikana oli yli 250 kyyditystä tai kyyditysyritystä. Kuvat Yle kuvanauha.

Lapuan liike vaati myös vaalikelpoisuuden ja äänoikeuden kieltämistä kommunisteilta sekä äänioikeuden kytkemistä varallisuuteen ja veronmaksukykyyn.

Käytännössä tämän vaatimuksen toteuttaminen olisi merkinnyt äänioikeuden riistämistä noin puolelta miljoonalta suomalaiselta. Suunnitelmissa olivat myös kansanedustajien lukumäärän supistaminen ja eduskunnan istuntokauden lyhentäminen ja kuolemanrangaistuksen käyttöönotto.

Aikansa mediailmiö

Oleellinen osa äärioikeiston valtaa ja vallankäyttöä olikin julkisuus. Kun Lapuan liikkeen todellista kannatusta ei koskaan mitattu vaaleissa, liikkeen kannalta oli merkittävää se, millaiseksi voimaksi se julkisuudessa miellettiin.

Suuret joukkokokoukset, näyttävät mielenosoitusmarssit ja Helsingissä vierailleet kansalaislähetystöt synnyttivät tehokkaasti kuvaa siitä, että liikkeen takana on valtava voima.

Talonpoikaismarssi 1930
Talonpoikaismarssi Bulevardilla kesällä 1930. Talonpoikaismarssi 1930 Kuva: Helsingin kaupuginmuseo Lapuan liike,Talonpoikaismarssi

Sekä Lapuan liike että sen seuraaja Isänmaallinen Kansanliike olivat aikansa mediailmiöitä, vaikka koko käsitettä ei tuohon aikaan tunnettu.

Kumpikin liike eli julkisuudesta ja osasi käyttää julkisuutta myös taitavasti hyväksi. Kuohuntaa käytiin lehdistön ja Yleisradion ympärillä ja niitä myös härskisti hyödyntäen.

Erityisesti IKL rakensi taitavasti julkista brändiänsä karhutunnuksen ja sinimustan värimaailman ympärille. Käytössä olivat rintanapit, pinssit, solmiot, omat paidat ja jopa omalla logolla varustetut kahvikupit ja konjakkilasit. IKL perusti Suomeen myös oman ravintolaketjun, Musta Karhu -kahvilat

Vallankaappauksen tielle

Jatkuvat väkivaltaisuudet ja syksyllä 1930 tapahtunut presidentti K. J. Ståhlbergin kyyditys alkoivat kuitenkin hiljalleen nakertaa liikkeen kannatusta.

Keväällä 1932 tapahtunut Mäntsälän kapina oli eräänlainen Lapuan liikkeen jälkinäytös. Viikon ajan kapinajoukko, joita enimmillään oli Mäntsälässä 500-600 miestä, piti Suomea jännityksessä. Kapinapesäkkeitä syntyi myös Jyväskylään, Poriin, Seinäjoelle, Riihimäelle ja Hämeenlinnaan. Kaikkiaan kapinaliikehdintään osallistui noin 6000 miestä.

Ratkaiseva kapinan kukistamisessa oli Svinhufvudin keksiviikkoiltana 2.3.1932 pitämä vaikuttava radiopuhe, jossa presidentti suojeluskuntavalaan vedoten käski miehiä laskemaan aseensa ja lähtemään kotiin.

Ukko-Pekkana tunnettu presidentti saikin puheen vuoksi lapualaisilta uuden haukkumanimen – ”Akka-Pekka”. Presidentin puhetta kuunteli arviolta noin 200 000 suomalaista.

Omaa väriään kapinaviikkoon toi myös Lapuan liikkeen johtomiesten juopottelu. Kun kapinakenraali K. M. Wallenius pidätettiin, sekä pidätetty että pidättäjä, suojeluskuntien päällikkö, kenraali Lauri Malmberg olivat umpihumalassa. Matkalla Helsinkiin pidättäjä ja pidätetty naukkailivat viskiä siihen malliin, että pidätysmatka päättyi Helsingin Tähtitorninmäen "Haaksirikkoisten patsaalle", josta Wallenius passitettiin poliisin huostaan. Presidentti Svinhufvud antoi kosteasta pidätysmatkasta Malmbergille moitteetkin. Malmberg tosin selitti, että kapinakenraali Wallenius talttui paremmin viskillä kuin virsikirjalla.

Viina maistui kapinaviikon aikana myös muille johtomiehille. Ja kun kenraali Hannes Ignatius kävi puolessa välissä kapinaviikkoa Mannerheimin lähettiläänä tarkistamassa, kannattaisiko kapinaan yhtyä laajemminkin, oli loppupäätelmä se, ettei kannata, kun koko johtojoukko on kännissä ja kapina muutenkin huonosti organisoitu.

Lapuan liikkeen ihanteena oli Italian mallin mukaan vahva johtaja, diktaattori, joka syrjäyttäisi poliittiset puolueet. ”Missä on se mies, jolle valta voidaan luovuttaa?” kyselivät lapualaiset itseltään ja toisiltaan. Yksi kiihkeimmistä oli Lapuan yhteiskoulun rehtori Hilja Riipinen, ”Hurja-Hilja”, joka vaati ”miesten tekoja” kommunisteja vastaan. Sittemmin Riipisestä tuli Isänmaallisen Kansanliikkeen kansanedustaja.

Nuori demokratia kesti kuitenkin tulikokeen, vaikka kuohunta jatkui vielä monta vuotta. Mäntsälän kapinan seurauksena Lapuan liike lakkautettiin, mutta sen toimintaa jatkoi tämän jälkeen äärioikeistolainen Isänmaallinen Kansaliike eli IKL. Isänmaallisesta Kansanliikkeestä tuli sittemmin myös eduskuntapuolue. Sodan jälkeen se lakkautettiin fasistisena.

Talonpoikaismarssin osallistujat tauolla
Talonpoikaismarssin osallistujat tauolla Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, Rafael Roos Lapuan liike

Talonpoikaismarssin osanottajat lepotauolla. Kuva: Rafael Roos, Helsingin kaupunginmuseo. Myös artikkelin pääkuva on Helsingin kaupunginmuseon.
Kommentit
  • Reinikaisia "Niin maan perusteellisesti!"

    Suosikkisarjan alkuperäiset, täysimittaiset jaksot.

    Konstaapeli Artturi Sakari Reinikainen oli vuosina 1978 ja 1980 esitetyn Tankki täyteen -tv-sarjan suosituimpia hahmoja. Reinikaisen viisitoista, alkuperäistä ja täysimittaista jaksoa julkaistaan Yle Areenaan osana Toivotut-draamajulkaisua. Sarja jää pysyvästi katsottavaksi palveluun.

  • Siskossa ja sen veljessä oli kaikki, sanoi Hardwick itsekin

    Sarja oli Hardwickin taidonnäyte tabujen rikkomisesta

    Vuonna 1986 esitetty kuusiosainen komediasarja Sisko ja sen veli onnistui yli odotusten jopa isänsä Neil Hardwickin mielestä. Tuija Ernamon ja Ilmari Saarelaisen puheenparresta kummunnut dialogi tiivistyi Hardwickin otteessa timantinkovaksi huumoriksi. Uutta olivat rytmi ja aiheet: tässä sarjassa rikottiin tabuja vastaansanomattoman ytimekkäästi.

  • Se aito oikea Andy McCoy – The Real McCoy on fiktiota ja dokumenttia yhdistävä elokuva maamme yhdestä tunnetuimmasta rokkarista

    The Real McCoy on mieleenpainuva kertomus Andy McCoysta.

    Pikimustat hiukset, kirjavia huiveja ja hattuja. Röyhelöä, koruja ja kajaalia. Suuri rakkaus musiikkiin sekoitettuna kyltymättömään rock-asenteeseen – kyseessä on tietysti Andy McCoy. Pekka Lehdon ohjaamassa The Real McCoy -elokuvassa (1999) kuvataan kiistatta Suomen yhden tunnetuimman rock-muusikon elämää dokumentaation ja fiktion kautta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Reinikaisia "Niin maan perusteellisesti!"

    Suosikkisarjan alkuperäiset, täysimittaiset jaksot.

    Konstaapeli Artturi Sakari Reinikainen oli vuosina 1978 ja 1980 esitetyn Tankki täyteen -tv-sarjan suosituimpia hahmoja. Reinikaisen viisitoista, alkuperäistä ja täysimittaista jaksoa julkaistaan Yle Areenaan osana Toivotut-draamajulkaisua. Sarja jää pysyvästi katsottavaksi palveluun.

  • Siskossa ja sen veljessä oli kaikki, sanoi Hardwick itsekin

    Sarja oli Hardwickin taidonnäyte tabujen rikkomisesta

    Vuonna 1986 esitetty kuusiosainen komediasarja Sisko ja sen veli onnistui yli odotusten jopa isänsä Neil Hardwickin mielestä. Tuija Ernamon ja Ilmari Saarelaisen puheenparresta kummunnut dialogi tiivistyi Hardwickin otteessa timantinkovaksi huumoriksi. Uutta olivat rytmi ja aiheet: tässä sarjassa rikottiin tabuja vastaansanomattoman ytimekkäästi.

  • Onnea Neil Hardwick! Tunnetko sitaatit ohjaajan teoksista?

    Muistatko, kuka sanoi nämä lauseet?

    Neil Hardwick täyttää 70 vuotta 22. heinäkuuta. Sen kunniaksi Areenaan julkaistaan lisää hänen ohjaamiaan sarjoja, jotka kutittelevat nauruhermoja. Sisko ja sen veli sekä Reinikainen ovat katsottavissa nyt. Tankki täyteen löytyy Areenasta jo ennestään.

  • Se aito oikea Andy McCoy – The Real McCoy on fiktiota ja dokumenttia yhdistävä elokuva maamme yhdestä tunnetuimmasta rokkarista

    The Real McCoy on mieleenpainuva kertomus Andy McCoysta.

    Pikimustat hiukset, kirjavia huiveja ja hattuja. Röyhelöä, koruja ja kajaalia. Suuri rakkaus musiikkiin sekoitettuna kyltymättömään rock-asenteeseen – kyseessä on tietysti Andy McCoy. Pekka Lehdon ohjaamassa The Real McCoy -elokuvassa (1999) kuvataan kiistatta Suomen yhden tunnetuimman rock-muusikon elämää dokumentaation ja fiktion kautta.

  • Suomen presidentit – tasavallan ensiaskeleita ja vallan vaiheita

    Presidentit kautta aikain kuvina ja äänessä.

    Elävän arkiston kooste esittelee Suomen presidentit Ståhlbergista Niinistöön arkistofilmien, tv-ohjelmien ja audioiden kautta. Varhaisimmistakin presidenteistä löytyy liikkuvaa kuvaa, sillä filmille on aikoinaan taltioitu muun muassa virkaanastujaispuheita. Ja mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän löytyy myös epävirallisempaa kuvamateriaalia – presidentit ovat tulleet lähelle kansaa television välityksellä ja esitelleet niin harrastuksiaan kuin lemmikkejään.

  • Luotsi on merten henkivartija

    Luotsiveneet ovat elintärkeitä merellä työskennellessä.

    Vuonna 1994 julkaistu Meri työmaana -dokumentti käy läpi luotsien historiaa aina 90-luvulle asti. Dokumentin ovat toimittaneet Bosse von Willebrand ja Rikard Thölix.

  • Karvian ourat – uniikki saariryhmä Selkämerellä

    Ohjelma vuodelta 1971.

    Vuonna 1971 valmistuneessa tunnelmallisessa dokumentissa Karvian Ourat tutustutaan Ouran saaristoon ja asukkaisiin. Ourat on ainutlaatuinen saaristo avomeren tuntumassa. Selkämerellä sijaitseva, sadoista saarista ja luodoista koostuva säpäleinen kokonaisuus on maisemallisesti poikkeuksellisen merkittävä. Pirunpellot ja louhikko luovat saariryhmälle ominaisen maiseman.

  • Merikartan reunoilla – suomalaista saaristoa linssin läpi

    Lähde saaristomatkalle arkisto-ohjelmien parissa.

    Viettelevien postikorttimaisemien ohella osa saaristoromantiikan lumoa on eristäytyneisyys ja meren mahdin edessä nöyrtyminen. Kaukaiset luodot ja autiot majakat eivät lakkaa kiehtomasta venematkailijoita, mutta millaista on syrjäinen saaristolaiselämä paikallisväestön silmin? Nosta ankkuri ja lähde Elävän arkiston luotsaamalle merimatkalle Suomenlahdelta Perämerelle saaristoaiheisten dokumenttien parissa.

  • "Se oli satumaisen kaunis kesä" – Maitopojan muisteluita vuodelta 1955

    Bosse von Willebrandin muistelmia kesältä 1955.

    Vuonna 1955 toimittaja Bosse von Willebrand vietti ison osan kesästään soutuveneessä Espoon Suvisaariston selkää taittaen. Tuolloin 14-vuotias nuorimies toimitti maitoa ja muita tarpeita lähiseudun mökkiläisille veneellä. Miehen itse toimittama ja ohjaama Minns du sommaren -55? (1994) on tarina nuoruuden kesästä ja silloisen Suomen tapahtumista.

  • "Saaren ihmisen tulee aina tietää, mitä tekee" – Dokumenttipari kuvaa elämää autioituvassa Tammion saaressa 1970-luvulla

    Dokumenttipari kuvaa Tammion kalastajasaaren karua elämää.

    "Kun pohjatuuli tuivertaa ja ulkona on 26 astetta pakkasta, henkeä ei voi ulkona vetää", kuvailee Katri Suomalainen Tammion kalastajasaaren talvea. Esko Tommolan, Reijo Pasin ja Riitta-Sisko Jukkala-Benischin toimittamat dokumentit Saariston silmä sammuu (1970) ja Saariston silmä syttyy (1971) pureutuvat saaren viimeisten asukkaiden työntäytteiseen arkeen. Dokumenttien keskiössä on pariskunta Katri ja Vilho Suomalainen, jotka ovat asuneet saarella vuosikymmenien ajan.

  • Trunsön Ulla – kalastajaelämää sähköttömässä ulkosaaristossa

    Dokumentti sopeutumisesta 80-luvun saaristolaiselämään.

    Anna-Maija Eräkankaan ohjaama Trunsön Ulla on 1980-luvun puoliväliin sijoittuva aikalaisdokumentti nuoren kaupunkilaispariskunnan sopeutumisesta eristäytyneeseen saaristolaiselämään ja suppeisiin elinkeinomahdollisuuksiin.