Hyppää pääsisältöön

Tangon merkkimies Unto Mononen

Unto Monosen ensimmäiset levytetyt sävellykset, niiden joukossa Satumaa, ovat 1950-luvun alusta. ”Melodia tulee tuolta jostakin siniseltä taivaalta", tangon suurmies kertoi menetelmistään.

Tietolaatikko

Pieni laulu. Säv. Unto Mononen, san. R. Kilpi, sov. H. Bergström. Finlandia P-116. Kappale on Unto Monosen ensimmäinen levytetty sävellys.
Aamunkoi. Säv. Unto Mononen, san. I. Kallio (= Tapio Lahtinen), sov. Toivo Kärki. Decca SD-5214. Elämäkerturit Heikki Metsämäki ja Petteri Pelkki arvioivat kappaleen ensimmäiseksi aikaa kestäväksi Monos-levytykseksi.
Ei yhtään ystävää. Säv. Unto Mononen, san. K. Artell, sov. T. Kärki. Rytmi R-6199.
Sininen satu. Säv. Unto Mononen, san. K. Artell, sov. T. Kärki. Rytmi R-6201.
Satumaa. Säv. ja san. Unto Mononen, sov. T. Kärki. Rytmi R-6242.
Tuntematon ystäväni. Säv. ja san. Unto Mononen, sov. T. Kärki. Rytmi R-6272.
Liekki yössä. Säv. ja san. Unto Mononen, sov. T. Kärki. Rytmi R-6272. Tämä ja seuraava sävelmä olivat Monosen viimeiset levytetyt valssit 15 vuoteen.
Polttava kaipaus. Säv. ja san. Unto Mononen, sov. M. Viljanen. Rytmi R-6267. Kappaletta on pidetty Monosen parhaana iskelmävalssina.
Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa. Säv. Unto Mononen, san. M. A. Numminen.

Unto Monosen iskelmäklassikoihin kuuluvat mm. Satumaa, Tähdet meren yllä, Syvä kuin meri, Kohtalon tango, Lapin tango ja Erottamattomat. Lähes ”kansallistangon” aseman saaneessa Satumaassa on nähty uskonnollista symboliikkaa, ja sitä on jopa ehdotettu lisättäväksi virsikirjaan.

Unto Mononen (1930–1968) oli Toivo Kärjen ohella Suomen tärkein tangosäveltäjä. Maamme ensimmäinen populaarimusiikin tutkija Pekka Gronow teki vuonna 1967 helsinkiläisessä ravintola Hansassa haastattelun, jossa Mononen kertoo muusikon urastaan ja kappaleidensa synnystä. Haastattelua ei ole tarkoitettu radio-ohjelmaksi, mutta sen harvinaisuus ja mielenkiintoisuus korvannee nauhoituksen tekniset puutteet.

Somerolaissäveltäjän ensimmäinen levyllä julkaistu tango oli Henry Theelin esittämä Aamunkoi. Alkuaikojen hengentuotteet eivät vielä nousseet hiteiksi. "Niistä puuttui vielä se jokin", muistelee muusikkotoveri elämäkertakirjassa Satumaa. Mononen ei myöskään aluksi keskittynyt tangoihin, vaan sävelteli niiden ohella niin valsseja kuin beguineja.

Vuoden 1955 versio Satumaasta ei sekään noussut samanlaiseen asemaan kuin Reijo Taipaleen myöhempi levytys mieleenjäävine alku- ja välisoittoineen. Viiskymmenluvun puolivälin jälkeen Mononen ei enää moneen vuoteen saanut sävellyksiään läpi levy-yhtiöissä.

Uusi elämä alkoi 1960-luvun alussa Satumaan uuden menestyksen ja koko maan läpäisseen tangobuumin myötä. 1960-luvulla Mononen nousi nuoren kulttuuriväen suosioon sävellettyään entiselle vararumpalilleen M. A. Nummiselle mm. tangon Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa.

Semiootikko Pirjo Kukkonen kuulee suomalaisissa tangoissa sodan syventämää epävarmuuden ja kodittomuuden tunnetta, kohtalonuskoa ja tuskaista kaipuuta menneeseen mutta myös ilon ja toivon kipinöitä. Hänestä suomalainen surumielisyys on vahvimmillaan juuri Monosen tangoissa.

Mononen käytti lauluissaan paljon luontoaiheita. Vesi on niissä Kukkosen mukaan puhdistava, lähes uskonnollinen elementti. Vettä ja valoa voi hänen mukaansa pitää epätoivon ja usein toistuvan yön vastakohtina. Kukkonen vertaakin Satumaata virsiin: siinä kuuluvat taivaskaipuu, ikuinen ikävä ja virsille ominainen syvä huokaus.

M. A. Nummisen ja Esko Rahkosen mukaan Mononen tähtäsi tietoisesti "taiteilijuuteen" jo ulkoasullaan, johon kuuluivat popliinitakki, baskeri ja aurinkolasit. Häntä kutsuttiinkin "Someron kummajaiseksi". Kun Teosto-korvaukset saapuivat kerran vuodessa, boheemisäveltäjä pani kaiken menemään juhlintaan ja satojen kilometrien taksireissuihin.

Monosen alkoholiongelma kasvoi vuosien mittaan traagiseksi – kuvaan tulivat parantolat, korvikeaineiden käyttö ja itsetuhoinen käytös. Hän kuoli oman pistoolinsa laukaukseen 37-vuotiaana vuonna 1968.

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit
  • Haapa klapisee ja sumu pitää ääntä Tiina Harpfin lastenkuunnelmissa

    Tiina Harpf jätti puumerkkinsä Lasten Radion seikkailuihin

    Mustan myllyn mestari ja Velhojuuri ovat esimerkkejä Yle Areenassa olevista lastentuotannoista, jotka Tiina Harpf ohjasi Yleisradiolle 1980-luvulla. Harpfin kuunnelmat klapisevat, helisevät, ja joskus niissä soi aimo annos hiljaisuutta. Juonenkäänteistä löytyy mustaa magiaa ja noitavainoja sekä seikkailunriemua. Päähenkilöitä johdattaa usein uteliaisuus.

  • Reino Paasilinna – kiisteltyjen ohjelmien toimittajasta Ylen kiistellyksi pääjohtajaksi

    Toimittaja Reino Paasilinnasta Ylen toimitusjohtajaksi.

    Reino Paasilinna (s. 1939) oli Yleisradion toimittaja ja myöhemmin myös pääjohtaja, jonka toimittamat ohjelmat synnyttivät keskustelua ja lehtiotsikoita. Ohjelmat olivat usein myös sellaisia, jotka eivät miellyttäneet Yleisradion johtoa. Artikkeliin on koottu joitakin esimerkkejä Reino Paasilinnan toimittamista ohjelmista.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto