Hyppää pääsisältöön

Kyösti Kallio - Tasavallan talonpoika

Kyösti Kallion presidenttiuran jälkipuolisko oli jo sairauden varjostama. Tästä huolimatta Kallio lukeutuu 1900-luvun alkuvuosikymmenten vaikutusvaltaisimpiin suomalaisiin.

Eheyttäjä, sovittelija, maareformien toteuttaja, tasavallan ja kansanvallan sinnikäs puolustaja ovat Kallion poliittiseen toimintaan liitettyjä mainesanoja.

Kallio aloitti valtiomiesuransa jo vuonna 1904 säätyvaltiopäivillä talonpoikaissäädyn edustajana. Myöhemmin poliittinen koti löytyi maalaisliitosta, jonka kansanedustajana hän toimi 30 vuotta vuosina 1907-1937.

Toiminta maalaisliiton puoluejohtajana, eduskunnan puhemiehenä, ministerinä ja neljän hallituksen pääministerinä tekivät Kalliosta vaikutusvaltaisen sisäpoliitikon, jonka sovittelutaitoja tarvittiin niin kansalaissodan jälkeen kuin Lapuan liikkeen kuohuvina vuosinakin.

Kansalaissodan jälkeen Kallio ajoi läpi maareformia ja muita yhteiskunnallisia uudistuksia, jotka tähtäsivät nuoren tasavallan eheyttämiseen.

Lapuan liikkeen aikoihin Kallio joutui väkivaltaisuuksien vastustajana ja kansanvallan puolustajana äärioikeiston tulilinjalle. SDP:n Väinö Tanner ja maalaisliiton Kyösti Kallio tekivät oikeistokuohunnan vuosina läheistä yhteistyötä parlamentarismin ja demokratian puolesta, vaikka miesten aatetausta oli erilainen. Toiminta Lapuan liikettä vastaan lähensi miesten välejä.

Kallion presidenttikaudella maalaisliiton ja SDP:n yhteistyö johti ensimmäiseen punamultahallitukseen ja kansaa eheyttävän politiikan toteuttamiseen talvisodan alla.

Vaikka Kallio tunnetaan sovittelijana, välillä sukset saattoivat mennä ristiin myös puoluetovereiden kanssa. Kallion välit J. E. Sunilan ja Lauri Kr. Relanderin kanssa olivat ajoittain hyvinkin viileät.

Suomen Pankin johtokunnan jäsenenä Kallio joutui myös talouspulan yhdeksi syntipukiksi. Kun taloja joutui vuonna 1929 alkaneen talouspulan seurauksena vasaran alle, kritiikki Kalliota kohtaan oli kovaa.

Kalajokilaakson pulaliikehdintä kärjistyi Nivalan konikapinaksi. Osansa pulamiesten kritiikistä sai myös Kallio. Vuoden 1933 vaaleissa hän oli vähällä pudota eduskunnasta.

Presidenttiehdokkaana Kallio oli jo vuoden 1931 vaaleissa. Lapuan liikkeen tukemana ja painostamana valituksi tuli kuitenkin P. E. Svinhufvud. Vuoden 1937 vaaleissa asetelma kääntyi Kallion voitoksi Svinhufvudia vastaan.

Kallion opintie Oulun lyseossa katkesi ruotsin kielen ehtoihin. Puutteellisesta kielitaidosta Kallio tunsi alemmuutta, vaikka tiukan paikan tullen Kallio kyllä osasi ”replikoida” ruotsia, kuten hän presidenttinä teki Tukholman matkallaan.

Kallion pitkän poliittisen uran aikana Heikkilän tilan ohjakset olivat Kaisan harteilla. Kyöstin ohjeita talonpitoon sateli päivittäisen kirjeenvaihdon kautta.

Kun Kallion arvostelijat irvailivat Helsingissä, että ”pankkitirehtööri” Kallio on jättänyt suuren tilansa vaimonsa ”hennoille harteille”, Kyösti totesi naurahtaen: ”Kaisan hartiat eivät ole hennot.”

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto