Radiotoimittaja Eero Saarenheimo työskenteli laitoksessa, jonka iskusanoja olivat puolueettomuus, tuhmien sanojen välttäminen ja teitittely.
Hella Wuolijoen pääjohtajakauden aikaisen "politikoinnin" jälkeen radio muuttui suorastaan ylivarovaiseksi.
Reino Paasilinna on kirjassaan "Näkeekö silmä, kuuleeko korva" kuvaillut tuota ilmapiiriä: "Radiossa ei saanut tehdä ohjelmia 1940-luvun lopulla esimerkiksi Saksan keskitysleireistä. Nürnbergin oikeudenkäynnissä oli selostaja, mutta sen jälkeen kuolemanleireistä vaiettiin puolueettoman pääjohtajan tultua valtaan."
Ilmaisua rajoittivat monet muutkin säännöt, joita Eero Saarenheimo oheisessa haastattelussa muistelee. 1950-luvulla ei toimittaja saanut käyttää sanaa "minä" turhan usein.
Teksti: Jukka Lindfors