Hyppää pääsisältöön

Uuden tiedotuskauden profeetta

Marshall McLuhanin iskulause "väline on viesti" levisi 1960-luvulla ympäri maailman. Kaarle Nordenstreng kävi haastattelemassa häntä Torontossa huhtikuussa 1967.

Kanadalainen viestintätutkija ja kulttuurikriitikko tähdensi teorioissaan uusien sähköisten viestimien merkitystä.

Monista kollegoistaan poiketen McLuhan ei pitänyt televisiota passivoivana, vaan katsoi sen synnyttävän voimakasta eläytymistä. McLuhanin mukaan sähköiset viestimet yhdistäisivät ihmiskunnan "maailmankyläksi".

Nordenstreg luonnehtii McLuhanista tekemäänsä haastattelua pikemminkin professorin yksinpuheluksi.

Se käsitti "ihmisen kulttuurikehityksen ja tämän hetken maailman katkelmallista kuvailua, perustelemattomien väitteiden häpeämätöntä pudottelua, kirjavaa kertoilua, joka masentaa jos sitä yrittää johdonmukaisesti eritellen seurata, mutta joka inspiroi, mikäli sitä asettuu leppoisasti kuuntelemaan kuin hyvää iskelmää tai iltasatua".

McLuhanin mukaan visuaalista kulttuuria ei ollut televisio vaan kirjallisuus, eikä yksilöllisyyttä edustanut kirja vaan valokopio. Sähköistyminen oli muuttamassa läntisen maailman itämaiseksi, 1900-luku eli 1800-lukua, poliittiset näkökulmat olivat käymässä merkityksettömiksi, ja uusi teknologia tekisi sodankäynnin mahdottomaksi.

McLuhan myönsi kuitenkin myös auliisti: "En aina yhdy siihen mitä sanon."

Teksti: Jukka Lindfors

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto