Hyppää pääsisältöön

Vanhukset kommentoivat radio-ohjelmistoa

Yleisradion tutkijat keräsivät 1970-luvun alussa seniorikansalaisten toivomuksia ja kysyivät radioväeltä, miten ne oli aikomus toteuttaa. Radion piti täyttää niin uskovaisten kuin pakanoiden tarpeet.

Yleisradion sanottiin vuosikymmenten ajan tarjoavan enemmänkin sitä, mitä yleisö toimittajien mielestä tarvitsee kuin sitä, mitä yleisö itse haluaisi kuulla.

1960- ja 1970-luvuilla kaikki kuulijat eivät edes kuvitelleet, että heidän kannattaisi esittää ohjelmistosta kommenttejaan. Monet vanhusten lähettämät kirjeet alkoivat tyyliin: "Kiitos kun saamme kirjoittaa, olemme jo kauan odottaneet lupaa..." Monilla oli yksinkertainen resepti epätyydyttävää ohjelmaa varten: "Kun ei tule mitään kuunneltavaa, suljen radion."

Iäkkäät kuuntelijat toivoivat sekä vakavaa ja kehittävää että kevyttä ja hauskaa ohjelmaa. Jonkun mielestä ohjelmien hengen piti olla kristillis-isänmaallinen, toisen mielestä epäkohtia tuli tuoda esiin.

Toiveiden huomioiminen ei tarkoittanutkaan vain sitä, että vastataan enemmistön mieltymyksiin. Musiikkitoimittaja Pekka Gronow muistuttaa, että perinnemusiikkia tuli tarjota niin vanhoille punikeille kuin valkokaartilaisillekin.

Teksti: Jukka Lindfors

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto