Hyppää pääsisältöön

Varsova jälleenrakentaa

1950-luvun sosialistisessa Puolassa ei virallisesti ollut työttömyyttä, vaikka sitä kausiluontoisesti ilmenikin. Mutta kun Leo Meller palaa kotiin selostusmatkaltaan, levottomuudet alkavat Poznanissa ja muuallakin.

Lähtiessään Varsovasta Meller kysyi puolalaiselta kollegaltaan, miksi Varsovassa oli aseellisia vartijoita eri paikoissa, esimerkiksi radiotalossa. Sen kerrottiin olevan tarpeeton jäänne aiemmilta vuosilta.

Puolassa on vuonna 1956 käynnissä laaja arvostelun aallokko, aivan kuin padot olisivat avautuneet NKP:n 20. puoluekokouksen jälkeen. Puolalaisen lehtimiehen mukaan lehdistöllä oli oikeus, valta ja velvollisuus paljastaa tähänastiset heikkoudet ja vääristymät.

Lehdistö arvosteli virkavaltaisuutta ja suunnitelmatalouden kankeutta, pidätyksiä, palkkoja ja elintasoa. Arvostelu voi kuitenkin koskea vain menetelmiä, ei järjestelmää.

Varsovan yliarkkitehdin entistetyssä virastossa pääarkkitehdin sijainen kertoo kaupungin kolmivaiheisesta jälleenrakennuksesta: ensin asunnot, sitten kaunis ja sopusuhtainen Varsova, Vanha kaupunki. Uudessa rakentamisessa on selvä neuvostoarkkitehtuurin leima. Kaikki suunniteltu on toteutettu, mutta mukavasti ei Varsovassa vielä voi asua. Kolmannen vaiheen tunnus on "paljon ja parempia asuntoja".

Puolassa oli lehtitiedon mukaan 300 000 työtöntä. Virkakoneistoa on ryhdytty supistamaan, eikä kaikkia ole pystytty sijoittamaan uudelleen. Puolalaisen lehtimiehen mukaan työttömyys on seurausta koneiston virkavaltaisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto