Hyppää pääsisältöön

Viihteen mustat listat eivät kuolleet 1950-luvun myötä

Senaattori Joseph McCarthyn johtama kiihkeä hyökkäys kommunisteja tai sellaisiksi epäiltyjä vastaan levisi 1950-luvulla kaikkialle Yhdysvaltoihin. Kai R. Lehtonen vertailee amerikkalaisia mustia listoja eräisiin myöhempiin luetteloihin.

Lehtonen on saanut herätyksen pakinaan Murray Schumachin teoksesta The Face on the Cutting Room, joka kertoo
pienistä ja suurista sensuuritapauksista eri puolilla maailmaa, myös Suomessa.

Yhdysvalloissa 1940-luvun lopulla alkaneet "punaisten" virkamiesten vainot laajenivat pian myös Hollywoodin elokuvateollisuuden piiriin. Näyttelijät, ohjaajat tai käsikirjoittajat, jotka kieltäytyivät perustuslain nojalla kertomasta vakaumuksistaan, joutuivat mustalle listalle ja jäivät vaille toimeksiantoja.

Monet musertuivat paineen alla, ilmiantoivat kanssaihmisiään ja pyysivät julkisesti anteeksi. Frank Sinatra oli yksi niitä, jotka yrittivät taistella mustia listoja vastaan.

1980-luvulla Sinatra itse joutui YK:n apartheidin vastaisen toimiston ylläpitämään luetteloon artisteista, jotka olivat esiintyneet Etelä-Afrikassa sen jouduttua kansainväliseen boikottiin. Myös suomalaisia radiotoimittajia kehotettiin huomioimaan lista musiikkivalinnoissaan.

Teksti: Jukka Lindfors