Hyppää pääsisältöön

Viulusankari Heimo Haiton epänormaali elämä

Vanhemmistaan vieroitettu Heimo Haitto kohosi vuonna 1939 kansalliseksi kuuluisuudeksi ihmelapsena, joka voitti kansainvälisen viulukilpailun vain 13-vuotiaana. Loistokas muusikon ura keskeytyi 1960-luvun puolivälissä vuosia kestäneeseen pummielämään.

Viuluvirtuoosi Heimo Haitto syntyi keväällä 1925 Viipurissa ja asui myöhemmin perheensä kanssa Torniossa. Heimon veturinkuljettaja-isä oli harrastajamuusikko. Isältään poika sai viulun ja isän ohjauksessa alkoi soiton ja nuottien opiskelu viisivuotiaana.

Myöhemmin isä vei Heimon Viipuriin venäläissyntyisen viulupedagogin Boris Sirpon kuultavaksi. Sirpo vakuuttui pojan lahjakkuudesta, ja tehtiin sopimus, että Heimo jäisi Sirpon hoiviin. Ehdot olivat kovat: Heimon oli antauduttava kokonaan musiikille, eivätkä vanhemmat saaneet puuttua pojan kasvatukseen, eikä poika olla vanhempiensa vaikutuksessa ennen täysi-ikäisyyttään.

Vuonna 1979 tehdyssä radiohaastattelussa Haitto muistelee luovutustaan Sirpolle, jota hän alkoi ajan mittaan kutsua isäkseen. Professori oli erikoinen ja vaativa ihminen mutta kohteli Heimoa lämpimästi, mikäli oli tyytyväinen.

Heimo antoi ensikonserttinsa 13-vuotiaana vuonna 1939 Helsingin kaupunginorkesterin kanssa. Samana vuonna hän voitti Lontoossa British Council of Musicin kansainvälisen viulukilpailun, johon hän sai osallistua erikoisluvalla alaikäisenä. Radioselostaja Markus Rautio oli vastassa, kun Haitto ja Sirpo palasivat voitokkaalta matkaltaan.

Samana vuonna Heimo esiintyi filmissä "Pikku pelimanni" ja vuotta myöhemmin hän matkasi Sirpon kanssa Atlantin yli Yhdysvaltoihin, jossa sai jo15-vuotiaana soittaa amerikkalaisten orkesterien kanssa.

Vuonna 1995 radioidussa haastattelussa Haitto kertoo, kuinka hurjalla harjoittelullaan opetteli ulkoa huippuvaikeitakin teoksia. "Olin nuori ja villi."

Haitto soitti ympäri maailmaa mutta kertoi myöhemmin, ettei näinä vuosinaan koskaan nähnyt kuin konserttisaleja ja hotelleja. Vuonna 1945 alkanut perhe-elämä tietenkin kärsi kiertämisestä. "Viuluniekan elämä on epänormaalia elämää", Haitto sanookin haastattelijalle. Se vaati ehdotonta antautumista.

Ennen avioeroaan Haitto oleskeli paljon Suomessa nauhoittaen Yleisradiolle mm. Sibeliuksen kaikki humoreskit, joista kovasti piti. Televisio taltioi neljän humoreskin esityksen RSO:n säestyksellä Sibelius-viikon avajaiskonsertissa 1964.

Avioliiton purkauduttua vuonna 1965 Haitto jätti kaiken – soittimensa, kodin, auton, rahat – ja "halusi vain unohtaa". Soitettuaan taukoamatta 35 vuoden ajan hän vaihtoi kaiken kulkurielämään.

Entinen viuluvirtuoosi elätti nyt itsensä huuhtomalla kultaa, poimimalla hedelmiä tai pelaamalla biljardia. Kymmenkunta vuotta hän liikkui paikasta toiseen junien tavaravaunuissa.

Radiohaastatteluissa ei juurikaan käsitellä runsasta alkoholinkäyttöä tai uhkapeliä, joista kerrotaan mm. Haiton muistelmissa.

"Vaellusvuodet" päättyivät Haiton tavattua tulevan puolisonsa Evan. Soittotaito palasi hämmästyttävän nopeasti, vaikkei mies ollut soittanut vuosikymmeneen. Sirpolta saatu pohja oli niin vankka, että viulu alkoi soida jo puolessa vuodessa.

Haitot asettuivat Suomeen 1970-luvun puolivälin jälkeen. Heimo Haitto jatkoi muusikon uraansa ja teki myös opetustyötä, johon kuitenkin kertoo turhautuneensa. Oppilailla ei ollut riittävää halua viuluniekoiksi, he olivat liian kiinnostuneita jalkapallosta ja muista harrastuksista.
.
Yhdeksänkymmenluvulla kuulo huonontui niin, että musiikki sai jäädä. Vuoden 1995 haastattelua tehtäessä suomalainen viululegenda oli julkaissut jo kaksi muistelmakirjaa. Heimo Haitto kuoli Espanjassa vuonna 1999.

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto