Hyppää pääsisältöön

YK-miehet lähtivät Kyprokseen vahtimaan rauhaa ja näkemään maailmaa

Huhtikuussa 1964 Suomi aloitti siihen asti merkittävimmän rauhanturvatehtävänsä, kun se lähetti tuhatkunta YK-sotilasta hillitsemään Kyproksen kriisiä. Vaikka tilanne saarella oli tulenarka, monille komennus merkitsi myös kiinnostavaa mahdollisuutta nähdä vieraita maisemia.

Kyproksen itsenäistyminen brittivallasta vuonna 1960 ei tuonut saarelle sopusointua, vaan Yhdistyneiden Kansakuntien oli jo vuonna 1963 lähetettävä maahan kansainvälisiä joukkoja kreikkalais- ja turkkilaisväestön yhteenottojen estämiseksi. Seuraavana vuonna myös Suomea pyydettiin osallistumaan rauhanturvatoimiin.

Jaakko Nousiaisen kokoama radio-ohjelma kertoo pysyvän YK-pataljoonan perustamisesityksen eduskuntakäsittelystä, saaren historiasta, kriisin taustasta sekä Suomen YK-joukkojen ensimmäisestä tehtävästä Suezilla 1956.

Päättäjät pitivät YK:n pyyntöä osoituksena Suomea kohtaan tunnetusta luottamuksesta. Ohjelma muistuttaa kuitenkin, että saarelaisten ristiriidat olivat ankaria, ja kotoista 1930-luvun kielitaisteluamme voitiin pitää tähän verrattuna "lastenleikkinä".
Raamattuja ja rynnäkkökiväärejä

Kyprokseen haluavia vapaaehtoisia totutettiin Santahaminassa mm. vasemmanpuoleiseen liikenteeseen ja englanninkielisiin liikennemerkkeihin. Rynnäkkökiväärikin oli toisille vielä outo tuttavuus. Tv-uutisten haastattelussa moni kertoi lähtevänsä Kyprokseen rahan tähden tai yksinkertaisesti nähdäkseen maailmaa.

YK-sotilaat varustettiin myös hengen ravinnolla. Suomen Pipliaseura lahjoitti YK-pataljoonalle tuhat Raamattua. Rauhanturvaajille pidettiin 23. huhtikuuta lähtökatselmus ja kenttähartaus, joissa tehtävän uutuutta ja poikkeuksellisuutta tähdennettiin.

Pääjoukon lentokuljetukset amerikkalaisilla kuljetuskoneilla alkoivat 25. huhtikuuta 1964. Uutisvälähdyksessä lentokoneeseen jonottavien sotilaiden ilmeet näyttävät huolettomilta.

Saunovat suomalaisurhot

Kaarle Nordenstrengin radioreportaasissa tutustuttiin Suomen YK-miesten tunnelmiin runsaan kuukauden kuluttua. Ohjelma kuvaa suomalaisia "arvostetuiksi urhoiksi, jotka avaavat olutpullon konepistoolin jyvällä ja kylpevät 16 saunassaan eukalyptusvihdoilla".

Leppoisassa reportaasissa tavataan YK-sotilaita mm. uimarannalla ja komppanioiden välisessä pesäpallo-ottelussa. Vartiopisteessä reportteri herättää sikeäunisen vapaavuorolaisen kertomaan, millaista unta hän näkee.

Eräät paikalliset asukkaat osasivat jo mm. ilmaisut "kaunis nainen" ja "puukko". Vastapainoksi osalla meikäläisistä oli englanninkieli vasta opetteluvaiheessa.

Mieliala oli sotilaiden mukaan "swinging", ja suhteet saarelaisten molempiin osapuoliin olivat kohteliaat ja mukavat. Aiempi jokaöinen ammuskelu oli nyt jo loppunut.

Aivan huolettomaksi ei rauhanturvaaminen Kyproksella kuitenkaan osoittautunut. Jo toukokuussa lennätettiin kotiin siunattavaksi turkkilaisten luodista kaatunut jääkäri Unto-Pekka Juhani Matikainen, suomalaisten ensimmäinen ja onneksi ainoa kuolonuhri kaikkiaan toistakymmentä vuotta kestäneessä operaatiossa.

Vuoden lopulla Yleisradio järjesti YK-sotilaille sota-ajan tyyliin aseveli-illan, jossa joukkoja viihdyttivät mm. laulaja Ragni Malmsten, hanuristi Kalevi Nyqvist, näyttelijä Liana-Kaarina sekä pataljoonan omat voimat. Toimittaja Kaarle Nordenstreng raportoi ohjelmassa "vihreäksi linjaksi" kutsutulta rajavyöhykkeeltä, jossa ainoat pamaukset kuuluvat enää puhjenneista pyöränrenkaista.

Suomalainen Sakari Tuomioja rauhanvälittäjänä

Keväällä 1964 YK:n pääsihteeri U Thant nimitti suurlähettiläs Sakari Tuomiojan (1911–1964) välittämään rauhaa Kyproksen kreikkalaisten ja turkkilaisten välisessä kiistassa. Tuomioja aloitti työnsä, mutta kuoli sairauskohtaukseen syksyllä.

Lähde: Kansallisbiografia: Sakari Tuomioja