Hyppää pääsisältöön

YK-miehet lähtivät Kyprokseen vahtimaan rauhaa ja näkemään maailmaa

Huhtikuussa 1964 Suomi aloitti siihen asti merkittävimmän rauhanturvatehtävänsä, kun se lähetti tuhatkunta YK-sotilasta hillitsemään Kyproksen kriisiä. Vaikka tilanne saarella oli tulenarka, monille komennus merkitsi myös kiinnostavaa mahdollisuutta nähdä vieraita maisemia.

Tietolaatikko

Kyproksen kriisi ei ratkennut rauhanturvajoukkojen tulon myötä. Vuonna 1974 Turkki lähetti saarelle joukkoja ja erotti sen pohjoisosan turkkilaisalueeksi, joka vuonna 1983 julistautui itsenäiseksi Pohjois-Kyproksen tasavallaksi. Vuoden 1974 taisteluissa haavoittui 17 suomalaissotilasta.

Suomen YK-pataljoona palveli Kyproksessa vuosina 1964–1977. Operaatioon osallistui kaikkiaan yli 10 000 suomalaissotilasta. Se on tätä kirjoitettaessa (2014) Suomen suurin rauhanturvatehtävä.

Kyproksen itsenäistyminen brittivallasta vuonna 1960 ei tuonut saarelle sopusointua, vaan Yhdistyneiden Kansakuntien oli jo vuonna 1963 lähetettävä maahan kansainvälisiä joukkoja kreikkalais- ja turkkilaisväestön yhteenottojen estämiseksi. Seuraavana vuonna myös Suomea pyydettiin osallistumaan rauhanturvatoimiin.

Jaakko Nousiaisen kokoama radio-ohjelma kertoo pysyvän YK-pataljoonan perustamisesityksen eduskuntakäsittelystä, saaren historiasta, kriisin taustasta sekä Suomen YK-joukkojen ensimmäisestä tehtävästä Suezilla 1956.

Päättäjät pitivät YK:n pyyntöä osoituksena Suomea kohtaan tunnetusta luottamuksesta. Ohjelma muistuttaa kuitenkin, että saarelaisten ristiriidat olivat ankaria, ja kotoista 1930-luvun kielitaisteluamme voitiin pitää tähän verrattuna "lastenleikkinä".

Raamattuja ja rynnäkkökiväärejä

Kyprokseen haluavia vapaaehtoisia totutettiin Santahaminassa mm. vasemmanpuoleiseen liikenteeseen ja englanninkielisiin liikennemerkkeihin. Rynnäkkökiväärikin oli toisille vielä outo tuttavuus. Tv-uutisten haastattelussa moni kertoi lähtevänsä Kyprokseen rahan tähden tai yksinkertaisesti nähdäkseen maailmaa.

YK-sotilaat varustettiin myös hengen ravinnolla. Suomen Pipliaseura lahjoitti YK-pataljoonalle tuhat Raamattua. Rauhanturvaajille pidettiin 23. huhtikuuta lähtökatselmus ja kenttähartaus, joissa tehtävän uutuutta ja poikkeuksellisuutta tähdennettiin.

Pääjoukon lentokuljetukset amerikkalaisilla kuljetuskoneilla alkoivat 25. huhtikuuta 1964. Uutisvälähdyksessä lentokoneeseen jonottavien sotilaiden ilmeet näyttävät huolettomilta.

Saunovat suomalaisurhot

Kaarle Nordenstrengin radioreportaasissa tutustuttiin Suomen YK-miesten tunnelmiin runsaan kuukauden kuluttua. Ohjelma kuvaa suomalaisia "arvostetuiksi urhoiksi, jotka avaavat olutpullon konepistoolin jyvällä ja kylpevät 16 saunassaan eukalyptusvihdoilla".

Leppoisassa reportaasissa tavataan YK-sotilaita mm. uimarannalla ja komppanioiden välisessä pesäpallo-ottelussa. Vartiopisteessä reportteri herättää sikeäunisen vapaavuorolaisen kertomaan, millaista unta hän näkee.

Eräät paikalliset asukkaat osasivat jo mm. ilmaisut "kaunis nainen" ja "puukko". Vastapainoksi osalla meikäläisistä oli englanninkieli vasta opetteluvaiheessa.

Mieliala oli sotilaiden mukaan "swinging", ja suhteet saarelaisten molempiin osapuoliin olivat kohteliaat ja mukavat. Aiempi jokaöinen ammuskelu oli nyt jo loppunut.

Aivan huolettomaksi ei rauhanturvaaminen Kyproksella kuitenkaan osoittautunut. Jo toukokuussa lennätettiin kotiin siunattavaksi turkkilaisten luodista kaatunut jääkäri Unto-Pekka Juhani Matikainen, suomalaisten ensimmäinen ja onneksi ainoa kuolonuhri kaikkiaan toistakymmentä vuotta kestäneessä operaatiossa.

Vuoden lopulla Yleisradio järjesti YK-sotilaille sota-ajan tyyliin aseveli-illan, jossa joukkoja viihdyttivät mm. laulaja Ragni Malmsten, hanuristi Kalevi Nyqvist, näyttelijä Liana-Kaarina sekä pataljoonan omat voimat. Toimittaja Kaarle Nordenstreng raportoi ohjelmassa "vihreäksi linjaksi" kutsutulta rajavyöhykkeeltä, jossa ainoat pamaukset kuuluvat enää puhjenneista pyöränrenkaista.

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit
  • Kirsi Kunnaksen Tiitiäis-hahmot loikkivat Punni-pupun johdolla kirjasta radioon

    Aino-Maija Tikkanen lukee klassikkosatuja.

    Mistä löytyy korvaton pupu tai kengälle kaveri? Entä miksi prinssit hyppivät toistensa yli? Vuonna 1963 näyttelijä Aino-Maija Tikkanen kertoili Kirsi Kunnaksen rakastettuja Tiitiäisen tarinoita radioaalloille, jotka ovat viimein rantautuneet Areenaan sadunnälkäisten mielikuvitusseikkailijoiden riemuksi.

  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto