Hyppää pääsisältöön

YYA-neuvotteluista päätös Suomessa

Vuoden 1948 alussa Stalin alkoi panssaroida suhteita läntisiin naapurimaihin. Itäblokin maiden kanssa tehtyjen sopimusten jälkeen oli Suomen vuoro.

Kevättalvella 1948 Neuvostoliitto solmi ystävyys-, yhteistoiminta- ja avunantosopimukset Romanian ja Unkarin kanssa. Tshekkoslovakiassa puolestaan kommunistit kaappasivat vallan.

Presidentti J.K. Paasikivelle luovutettiin 23.2.1948 Stalinin kirje, jossa Suomelle ehdotettiin YYA-sopimusneuvotteluja. Suomelle ehdotettiin samanlaista sopimusta kuin Unkarille ja Romanialle.

Paasikivi neuvotteli Suomen kantaa mm. ulkoministeri Carl Enckellin sekä varapuhemies Urho Kekkosen kanssa. Suomen vastaus oli, että sopimus vaatisi eduskunnan hyväksynnän.

Eduskuntaryhmistä valtaosa suhtautui kielteisesti sotilaallisluontoiseen sopimukseen. Maalaisliitto, kokoomus ja edistyspuolue suhtautuivat asiaan kielteisimmin, SDP ja RKP halusivat neuvotella, muttei sotilaallisesta sopimuksesta ja SKDL vaati Stalinin ehdottoman sopimuksen solmimista.

Suomen hallitus päätti hyväksyä neuvottelujen aloittamisen.

Maaliskuussa 1948 pääministeri Mauno Pekkala totesi radiopuheessaan, että idealistinen ajatus ikuisesta maailmanrauhasta aatteellinen kehityksen tuloksena sai vakavan iskun toisessa maailmansodassa. Sen sijaan liittojärjestelmät, joita rakennettu jo ennen sotaa, olivat yhä tärkeitä. Pekkalan mielestä rauhanturvaaminen on tärkeää maille, jotka eniten kärsivät sodasta ja jotka maantieteellisen asemansa vuoksi ovat alttiita vaaralle joutua hyökkäyksen kohteeksi. Hän myös otti esiin, kuinka Neuvostoliitto tarjosi jo ennen sodan loppumista yhteistyösopimuksia maille, jotka eivät taistelleet Saksan rinnalla. Muiden kanssa se teki sopimuksia vasta, kun lopullinen rauhansopimus oli allekirjoitettu. Tästä syystä Suomi sai tarjouksen sopimuksesta vasta 1948.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto