Hyppää pääsisältöön

Espanjantauti - influenssapandemioista pahin

Viime vuosisadalla nähtiin kolme suurta pandemiaa: espanjantauti vuonna 1918, aasialainen influenssa vuonna 1957 ja Hong Kongin influenssa vuonna 1968. Espanjantautia pidetään edelleen maailmanhistorian tappavimpana influenssapandemiana.

Influenssapandemialla tarkoitetaan influenssa A-viruksen aiheuttamaa maailmanlaajuista epidemiaa, jonka aiheuttaa ihmisille uusi virustyyppi. Kun ihmisillä ei ole vastustuskykyä uutta virusta vastaan, sairastuu pandemiaan suurempi osa väestöstä kuin vuotuisiin influenssa-epidemioihin. Sen aiheuttama tauti voi myös olla keskimäärin vakavampi kuin tavanomainen influenssa.

Ensimmäiset espanjantautitapaukset havaittiin yhdysvaltalaisella sotilasleirillä maaliskuussa 1918. Maailmanlaajuiseksi epidemiaksi se puhkesi kuitenkin Euroopassa.

- Se puhkesi pandemiaksi ensi kerran Ranskassa, mutta kun Ranska oli sotaa käyvä maa ja piti tietenkin kaikki ikävät asiat piilossa, niin se ei päässyt Ranskasta julkisuuteen. Se levisi sieltä Espanjaan ja tuli sieltä sitten julkisuuteen ja sanomalehtien palstoille ja aika nopeasti sen nimeksi vakiintui espanjantauti tai espanjankuume, taustoittaa historian professori Jouko Vahtola.

Työikäisten piina

Espanjantauti riehui maailmalla neljänä influenssa-aaltona. Loppuvuoteen 1918 mennessä kaksi ensimmäistä aaltoa oli pyyhkäissyt lähestulkoon kaikkien maapallon asuttujen alueiden yli. Kolmas aalto riehui maailmalla keväällä 1919 ja neljäs aalto tammi-helmikuussa 1920.

- Espanjantaudin piirteisiin yleisestikin kuului, että se tappoi oikeastaan kaikkein parhaassa iässä olevaa väkeä 20-30-40-vuotiaita, että oikeastaan vanhukset ja lapset säästyivät. Ja yksi selitys on siihen, että aktiiviväestö tietenkin tuona aikana, jolloin elämä oli ihmiskäsistä kiinni; elanto ja asuntojen lämmittäminen ja kaikki mahdollinen huolehtiminen, niin tämä aikuisväestö pyrki pysymään mahdollisimman pitkään ylhäällä ja tekemään niitä askareita, ruokkimaan lapsia ja eläimiä ja lämmittämään huoneita ja niin poispäin, eivätkä malttaneet mennä riittävän ajoissa lepäämään. Ja koska influenssan hoidossahan on, me tiedämme sen, lepo on se kaikkein tärkein hoito, mutta sitä ei ilmeisesti osattu tehdä tai arvattu tehdä, jopa semmoisiakin huhuja liikkui, että mahdollisimman pitkään kun pysytään pystyssä, niin se puree tähän espanjalaiseen.

Tehottomat varotoimenpiteet

- Espanjantaudissa, niin kuin pahoissa influenssoissa oli tyypillistä se, että se muuttui herkästi keuhkokuumeeksi ja tämmöiseksi bakteeripohjaiseksi ja keuhkotulehdukseksi ja se oli nimenomaan se joka tappoi, kun ei ollut vielä antibiootteja käytettävissä.

Vaikka influenssa tarttui tavallisesti alle kolmasosaan väestöstä ja surmasi vain murto-osan sairastuneista, useissa maissa autioitui kokonaisia kyliä ja kaupunkeja. Suomessa pahin tilanne oli Inarissa, jossa tauti surmasi 10 prosenttia ihmisistä.

- Oikeastaan ihmiset olivat oman onnensa nojassa ja ilmeisesti se tauti sai pahan alun, kun ihmiset kokoontuivat kirkonkylällä ja markkinoilla ja jumalanpalveluksiin ja palasivat koteihin. Ja siellä se tauti sitten nopeasti iti ja iski. Ja kun mentiin sitten katsomaan kylille, niin siellä oli kyllä sitten melkeinpä koko kyläkuntia, taloja ainakin kokonaan kylmentynyt. Ihmiset olivat kuolleet ja joissakin talossa oli pahimpaan nälkään yritetty teurastaa eläintä, joka oli tuotu pirtin lattialle ja oli ehditty tappaa, mutta ei ollut ehditty sitä laittaa edes ruuaksi, selvittää Vahtola.

Useat maat, kaupungit ja osavaltiot asettivat epidemian hillitsemiseksi matkustus- ja kokoontumisrajoituksia. Monin paikoin suljettiin teattereita, tanssipaikkoja ja kirkkoja sekä kiellettiin markkinoiden ja kansankokousten pitäminen. Varotoimenpiteistä huolimatta espanjantautiin kuoli arviolta 30 miljoonaa ihmistä. Kuolleiden määrä oli suurempi kuin juuri loppuneessa ensimmäisessä maailmansodassa.

Virus elää yhä

Vaikka lääketiede on espanjantaudin ajoista kehittynyt huimasti, voidaan taudin aiheuttanutta virusta pitää edelleen hyvin vaarallisena. Nykytekniikalla on pystytty selvittämään viruksen rakenne ja se on herätetty henkiin laboratorio-olosuhteissa. Tavalliseen influenssa-virukseen verrattuna sen lisääntymisnopeus on 50-kertainen. Viruksen henkiinherättäminen jakaa asiantuntijoiden mielipiteet kahtia. Toisaalta se tarjoaa tärkeää tietoa tulevaisuuden pandemioiden varalle, mutta toisaalta vaaralliset ainekset biologista asetta varten.

Asiantuntija: JOUKO VAHTOLA

Toimittaja: ANU-MAIJA KÄRJÄ

Lisätty asiasanat ja mobiiliyhteenveto 23.11.2015

  • Kansanparantajia, aktivisteja ja parantavaa perunaa – Mosambikissa tieto on terveyttä

    Mosambikissa malarian riski on maailman suurin.

    Mosambik on yksi maailman kymmenestä köyhimmästä maasta. Kotimantereellaan Afrikassa se kuuluu Saharan eteläpuolisiin maihin, joissa olot ovat haastavat ja esimerkiksi malarian riski maailman suurin. Elinolojen parantamiseen tähtäävässä FDC-järjestössä työskentelevä lääkäri Julia Magaia kertoo, että juuri malarian, hivin ja tuberkuloosin kaltaiset tarttuvat taudit ovat ripulitautien ohella isoimmat kansanterveysongelmat.

  • Varpusparvi hotellihuoneen pöntössä – Mitä reissussa uskaltaa syödä?

    Ripuli on yleisin matkailijaa vaivaava terveysongelma.

    Maha kuralla ja kaikki suun kautta sisään nautittu tuntuu valuvan pikavauhtia pönttöön. Vatsassa kouristelee ja rantapäivä vaihtuu hotellihuoneen vessan läheisyydessä norkoiluksi. Ripuli on yleisin matkailijaa vaivaava terveysongelma. Sekoittiko ruoka pakin vai onko kyse jostain vakavammasta?

  • Matkailijoiden tuomat eksoottiset sairaudet ovat jo arkipäivää

    Suomessa eksoottiset sairaudet ovat jo tuttu juttu.

    Ihmiset liikkuvat maapallolla enemmän kuin koskaan. Pelkästään suomalaiset tekevät vuodessa noin 9 miljoonaa ulkomaanmatkaa. Virukset, bakteerit ja loiset hyppäävät helposti matkustajien kyytiin ja siirtyvät uusille alueille. Vielä suuremman tartuntatautiriskin kantavat ihmiset, jotka liikkuvat ympäri maailmaa pakon sanelemina. Esimerkiksi ilmastonmuutos pakottaa ihmisvirrat liikkeelle.