Ulkoministeriö myönsi, että sen toiminta Kaakkois-Aasian tsunamin aikaan oli puutteellista. Tsunamia seuranneena kesänä myös presidentti Martti Ahtisaaren johtama lautakunta antoi raportin Suomen viranomaisten toiminnasta kriisissä. Etenkin tiedonkulussa oli selviä puutteita.
Ulkoministeriön tammikuussa 2005 pitämässä tiedotustilaisuudessa ministeriö kertoi syitä sen huonoon kriisivalmiuteen. Silminnäkijöiden kertomuksia ei alkuun kirjoitettu ollenkaan ylös, ja ne jäivät ulkoministeriön kriisikeskukseen jumiin eivätkä tiedot lähteneet eteenpäin. Lisäksi tsunamin kaltaiseen luonnonkatastrofiin ei ministeriö ollut varautunut, vaan painopiste on enemmän sotilaallisessa kriisinhallinnassa.
Myöhemmin kesällä 2005 presidentti Martti Ahtisaaren johtama lauatakunta antoi raportin viranomaisten toiminnasta kriisin aikaan. Lautakunnan mukaan virallinen tieto oli ristiriidassa yleisön ja tiedotusvälineiden tietojen kanssa. Esimerkiksi eri internet-lähteet osoittautuivat jälkikäteen oikeiksi.
Raportin mukaan lääkäreitä ja muuta hoitohenkilökuntaa lähetettiin Suomesta liian vähän. Se saattoi aiheuttaa joidenkin potilaiden tilan huononemisen. Kuolonuhrien suurta määrää ei viranomaistoiminnalla olisi kuitenkaan voitu välttää.
Yleisesti lautakunta arvioi, ettei suomalaisessa kriisi- ja valmiuslainsäädännössä oltu osattu huomioida tsunamin kaltaisen suuronnettomuuden mahdollisuutta.
Parin viivyttelypäivän jälkeen viranomaistoiminta alkoi kuitenkin toimia ripeästi, raportissa arvioitiin.
Oman osansa arvostelusta saivat tiedotusvälineet, jotka toimivat liiaksi virallisen tiedon varassa.
Ahtisaaren lautakunnan lausunnosta kertovassa uutislähetyksessä tavattiin lisäksi tsunamista selvinneet Launipuron sisarukset. Myös he ihmettelivät, miksei suomalaisten kertomuksia tilanteen vakavuudesta uskottu Suomen päässä.