Hyppää pääsisältöön

1930-luvun kivierämaata

Reino Hirvisepän selostama lyhytelokuva arvostelee Helsingin ahdasta kivi- ja asfalttimiljöötä. Moneen pihakuiluun ei aurinko eksynyt vahingossakaan.

Tietolaatikko

Filmikatsauksilla tarkoitetaan kotimaisia lyhytelokuvia, joita on esitetty pitkän elokuvan edellä elokuvateattereissa. Sisällöltään usein valistavien, opetuksellisten ja uutisluontoisten katsausten kulta-aikaa oli 1950-luku.

Kaikki eivät sotienvälisenä kautena laulaneet hurmioituneina urbanismin ylistyslauluja.

Jo tuolloin esitettiin kärkevää kritiikkiä huonoa, ahdasta ja pimeää kaupunkirakentamista kohtaan. Tonttimaata käytettiin liian ahnaasti.

Kuollut asfalttipiha ei sallinut mitään vihreää, sen "ainoa vihannoiva virpi" oli korkeintaan "asfalttikukka".

Tilalle vaadittiin "ilmaa, valoa ja vihreyttä". Sävelmä Honkain keskellä toistuukin läpi filmin.

Helpottuneet kulkuyhteydet rohkaisivat monia siirtymään kauemmas keskustasta, lähemmäs luontoa. Olympiakylä ja Lauttasaari olivat terveellisemmän rakentamisen esimerkkejä.

Teksti: Jukka Lindfors

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto