Hyppää pääsisältöön

Timo Koivusalo on Pekko aikamiespoika

Kansakoulussa opettaja opasti tulevaa elokuvaohjaajaa, koomikkoa ja laulaja-lauluntekijää: "Tuolla suunpieksännällä ei elämässä pitkälle pärjää."

Tietolaatikko

TIMO KOIVUSALON ELOKUVIA:
Pekko aikamiespojan poikamiesaika (1993) (ohjaus ja tuotanto Sina Kujansuu)
Pekko ja poika (1994) (tuotanto Spede Pasanen)
Pekko ja massahurmaaja (1995)
Pekko ja muukalainen (1996)
Pekko ja unissakävelijä (1997)
Kulkuri ja Joutsen (1999)
Rentun Ruusu (2001)
Sibelius (2003)
Kaksipäisen kotkan varjossa (2005)
Kalteva torni (2006)

Timo Koivusalo (s. Porissa 1963) on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa pienessä porilaisessa Lattomeren kylässä. Pienviljelijän poika on ylpeä taustastaan.

Koulussa hän oli "ujo mutta normaalia eloisampi" poika. Taipumus vilkkaaseen jutteluun ja huulenheittoon näkyi myöhemmin niin komediahahmo Pekko Aikamiespojassa kuin tv-ohjelmassa Tuttu juttu.

Koivusalon musiikki-idoleja olivat Tapio Rautavaara, Irwin Goodman, Hector, Hurriganes. Laulullisia kykyjä hän ei koulussa kuitenkaan opettajansa mukaan esittänyt.

1970-luvun lopulla Koivusalo soitti bassoa rockbändissä. Koulun jälkeen hän hankki niin ravintolakokin kuin mielisairaanhoitajan koulutuksen.

Vasta kun Koivusalo lyöttäytyi trubaduuri-taikuri Joel Hallikaisen kumppaniksi, hän aloitti ammattimaisen viihdyttäjän uran.

Parivaljakko vietti viisi vuotta ruotsinlaivalla vetämässä yhteislaulua, bingoa, kaljanjuontikisoja ja humppatansseja, niin koomikon kuin trubaduurin töissä.

Vuonna 1992 Koivusalon kirjoittamasta ja Hallikaisen levyttämästä Kuurankukasta tuli Suomen suosituin iskelmä.

Samoihin aikoihin kumppanukset aloittivat TV2:ssa Tuttu juttu -shown, joka pysyi ruudussa kymmenen vuotta.

Koivusalo loi televisioon myös koomisen mutta myös liikuttavan Pekko-hahmon, joka siirtyi elokuvaan vuonna 1993. Koivusalo on myös levyttänyt niin Pekon nimissä kuin omissaankin.

Hänen ensimmäinen oma filmiohjauksensa oli Pekko ja massahurmaaja vuonna 1994. Koivusalon elokuvat - sen paremmin kuin Pekko-hahmokaan - eivät ole saavuttaneet kriitikkojen suosiota, mutta yleisö on yleensä ottanut ne sydämiinsä.

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto