Hyppää pääsisältöön

Ennen kuuloa yritettiin parantaa jopa virtsalla - Kuulokojeen tarina

Ennen vanhaan huonokuuloisen ihmisen korvaan saatettiin lorauttaa jopa virtsaa kuulon parantamiseksi, kerrotaan oheisessa vuonna 1951 valmistuneessa filmissä.

Vielä 1950-luvun alkupuoliskolla kuulokoje oli harvinainen apuväline. Niinpä oheisessa filmissä valistetaankin, että ”nykyaikainen kuulokoje poistaa näkymättömän lasimuurin huonokuuloisten ja muiden ihmisten väliltä”.

Laite on ”tuskin savukerasiaa suurempi”. Rakenteeltaan kuulokoje muistuttaa putkivahvistinta. Tarjolla on myös muovista valmistettu ”näkymätön piilokuuloke”, filmissä ihastellaan tekniikan uusimpia ihmeitä.

Nykyisin kuulovammaiset jaetaan lääketieteellisin perustein huonokuuloisten, kuurojen ja kuuroutuneiden ryhmään.

Kuulovammaisia on Suomessa noin 740 000. Kuuroja, joiden ensimmäisenä kielenä on viittomakieli, on noin 5000.

Suomalainen viittomakieli on oma itsenäinen kieli, jolla on myös oma kielioppinsa. Suomenruotsalaiset viittovat omalla kielellään, joka eroaa sekä suomen että ruotsin kielestä. Toisena kielenä on tavallisesti joko suomi tai ruotsi.

Kuvassa 1950-luvun kuulolaitteita.
1950-luvun kuulolaitteita Kuvassa 1950-luvun kuulolaitteita. Kuva: Yle Elävä arkisto, kuvanauha kuulolaite,kuulokojeet
Kuuloa tutkitaan audiometrillä
Kuuloa tutkitaan audiometrillä Kuuloa tutkitaan audiometrillä Kuva: Yle Elävä arkisto, kuvanauha kuulolaite

Kuulokojeen tarinan tekijät

Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus Oy
Ohjaus: Eino Ritari
Selostus: Eino Kaipainen
Kuvaus: Pentti Valekala

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto