Hyppää pääsisältöön

Polven tekonivelleikkaus: liikeharjoitukset edistävät toipumista

Tekonivelleikkaus on ajankohtainen, kun nivelessä on jatkuvasti kova kipu, joka rajoittaa huomattavasti liikkumista.

Onnistuneen tekonivelleikkauksen jälkeen särky jää yleensä pois ja nivelrikon aiheuttamat kävelyvaikeudet korjaantuvat. Myös nivelen liikkuvuus paranee.

"Ei voi kävellä, ei voi istua, ei voi seistä..."

Sekä turkulainen Heidi Kurki että raisiolainen Seppo Sarimo leikkauttavat molemmat polvet yhtä aikaa.

- Polvissa ja kaiken kaikkiaan jalan nivelissä alkoi olla rasituksen yhteydessä kipua ja sitä kipua oli koko ajan enempi ja enempi ja sitten myöskin öisin. Se rajoitti tosi paljon jokapäiväistä liikkumista ja nukkuminenkin oli hankalaa, kun oli vaikea löytää hyvää asentoa, kun leposärky oli niin kova. Ei ollut hyvä istua eikä kävellä eikä olla paikallaan. Kaikki pienetkin nyppylät kadulla tuotti mahdotonta kipua polviin. Hakeuduin lääkäriin ja siellä todettiin, että polvet ovat kuluneet ja sillä siisti, Heidi kertoo.

- Minun polveni alkoivat vihoitella ja pikkuhiljaa huomasin, että en enää pystykään harrastamaan liikuntaa sillä tehokkuudella kuin aikaisemmin. Koripallo jäi ensin pois eikä juokseminenkaan oikein enää tahtonut onnistua. Lopulta lyhyen kävelylenkinkin jälkeen polvet olivat aivan väsyneet ja 10-15 minuutin seisomisen jälkeen oli ihan pakko päästä istumaan, Seppo kertoo.

"Merkillisiä ajatuksia leikkauksesta"

Heidi ja Seppo vaihtoivat kokemuksia Turun seudun nivelyhdistyksen Ensitietopäivässä, jossa kerrotaan tekonivelleikkauksesta, siihen valmistautumisesta ja siitä toipumisesta ja jossa pääsee myös itse vääntelemään ja kääntelemään tekoniveliä.

Tekonivelten esittelyssä luulee hetken olevansa autokaupassa, kun esittelijä mainostaa, että "tässä mallissa on 16-millinen zirconium-nuppi". Mutta miltä tuntuu ajatus siitä, että omat vuosikymmeniä palvelleet polvet vaihdetaan upouusiin kiiltäviin niveliin?

- Se oli kammottava ajatus. Mietin sitä tosi paljon, murehdin ja ajattelin, että se on nyt sitten lopun alkua. Valvoin monta yötä tämän asian takia ja tosi merkilliset ajatukset pyöri päässä. Mietin, että pikkuhiljaa ruvetaan vaihtamaan osia ensin sieltä ja sitten täältä, Heidi muistelee.

Seppo sai tietää leikkauspäivästä pari viikkoa ennen määräpäivää.

- Minun kohdallani kävi niin onnellisesti, että sain peruutuspaikan ja minut kutsuttiin hyvin lyhyellä varoitusajalla sisään.

"Ennen leikkausta vahditaan varpaanvälejä"

Ennen leikkausta, tekonivelpotilaan pitää hoidattaa itsensä mahdollisimman hyvään leikkauskuntoon. Kaikki tulehdukset on hoidettava ennen leikkausta hampaista lähtien, sillä tulehdukset ovat yleisimpiä esteitä tekonivelleikkaukselle.

Painoa on tietysti hankala pudottaa, jos liikkuminen on vaikeaa, mutta sitä silti suositellaan. Ylipaino kun vaikeuttaa leikkauksen teknistä suorittamista, pitkittää toipumisaikaa ja lisää tekonivelen irtoamisriskiä.

- Kyllä sitä ennen leikkausta sai varpaanvälejä ja kaiken maailman näppylöitä vahtia henkensä edestä, nauraa Heidi, jonka polvet leikattiin maaliskuussa.

Noin kaksi viikkoa ennen tekonivelleikkausta potilas käy valmistavalla käynnillä sairaalassa ja tapaa siellä mm. leikkaavan lääkärin, anestesialääkärin ja fysioterapeutin.

"Välillä kuulin kilkettä ja kalketta"

- Leikkausta edeltävänä iltana sain rauhoittavaa ja aamulla sain lisää rauhoittavaa ja sitten vietiinkin jo leikkaussaliin. Minä olin päättänyt pysyä hereillä, mutta taisin nukkua suurimman osan aikaa, Seppo muistelee leikkauspäivää.

Leikkaussalissa kuuluu monenlaisia ääniä ja se siinä mielessä muistuttaa verstasta: siellä sahataan, porataan ja lyödään isolla vasaralla nivelen metalliosia paikoilleen.

- Välillä kuulin vähän kilkettä ja kalketta, kun siellä vissiin hakattiin näitä uusia niveliä paikalleen. Sitten seuraavan kerran heräämössä totesin, että nyt se on sitten ohi.

Heidin kokemus leikkauspäivästä on yhtä unenomainen kuin Seponkin.

- Minulle sanottiin että mene kyljellesi ja selkä köyrylle ja nyt pistää, ja sitten kun seuraavan kerran heräsin, se olikin jo ohi, Heidi muistelee.

"Uudet jalat kantaa"

Uusille, tuliterille jaloille noustaan heti ensimmäisenä päivänä.

- Kyllä se tuntui siltä, että tämä ei ikinä onnistu. Ja kyllä siinä sai muutaman kerran yrittääkin ennen kuin se onnistui. Mutta sitten kun pääsi pystyyn, niin huomasi, että ne jalat kantaa. Ja se oli hyvä tunne, Seppo muistelee.

- Ehkä neljäntenä päivänä leikkauksesta lähdettiin koittamaan kyynärsauvojen kanssa ja siinä vaiheessa meinasi tulla tippa silmään, kun huomasi, että hei, minä pystyn ihan omin jaloin kulkemaan. Kyynärsauvoillahan otetaan vain tukea, ettei kaadu, mutta niiden varassa ei tarvitse roikkua. Silloin ensimmäisen kerran huomasi, että ne jalat pelaa.

Kun leikkaus oli torstaina, Seppo pääsi kotiin seuraavana tiistaina.

- Ensiksi siinä sairaalan edustalla tuntui, ettei ne jalat taivu millään, mutta kyllä ne jalat sinne autoon saatiin, ettei tarvinnut jättää oven ulkopuolelle. Täällä kotona laitettiin mattoja syrjään ja vuoteeseen laitettiin jalkopäähän koroketta, että jalat on koholla nukkuessa ja levätessä.

"Kipu on kovaa"

- Aluksi liikuin kahdella sauvalla hyvin varovasti. Sitten huomasin, että yhdelläkin sauvalla onnistuu. Sitten huomasin, että voin kävellä sisällä ilman sauvojakin, kun aina on jotain, mistä saa tuen, jos tarve tulee, Seppo muistelee toipumistaan.

- Esimerkiksi vuoteeseen meneminen oli vaikeaa, samoin kyljelle kääntyminen ja uniasennon löytäminen niiden ihan ensimmäisten viikkojen aikana, Heidi muistelee.

Monissa potilaissa tekonivelleikkaus herättää myös jälkikäteen erilaisia tunteita. Yleisimpiä leikkauksen jälkeen tulevia tunteita ovat avuttomuus, pelko, ahdistuneisuus, vihamielisyys ja masennus. Kaikille tällaisia tunteita ei tule. Mutta ilman niitäkin leikkauksesta toipuminen ottaa koville.

- Se, mikä minua suretti kauheasti leikkauksen jälkeen, oli se tolkuton lääkkeiden syönti, Heidi sanoo.

- Kipu on kova ja särkyä on paljon, vaikka teknisesti toipuminen on mennytkin hienosti. Tosin vertaisryhmässä ihmiset puhuvat, että voi, voi, ei tämä ole vielä mitään, että vuodenkin voi särkeä. Siellä kerrotaan, että joillakin ei ole särkenyt ollenkaan ennen leikkausta, että vasta leikkauksen jälkeen on särkenyt. Alan kyllä olla vähän kärsimätön, Heidi tunnustaa.

"Nämä ovat minun polveni tästä eteenpäin"

- Jos vertaa omaa toipumista niihin aikatauluihin, joita sain leikkauksen jälkeen esimerkiksi sauvojen pois jättämisestä, niin olen tyytyväinen siihen, miten nopeasti oma palautuminen on tapahtunut, Seppo sanoo.

Toipuminen vaatii kyllä paljon työtä.

- Sängyssä pitkälläni minä teen nilkkojen taivutteluja ja venyttelyä ja pakaroiden puristamista ja jalkojen kohottamista tuen varassa. Sitten ulkona meillä on pöytä, joka on minun kidutuspenkkini. Nousen sen päälle istumaan ja taivutan jalkoja taaksepäin mahdollisimman paljon. Ulkona minä myös istun puutarhatuolilla ja nostan jalkoja suorana ylös tai sitten pistän ne suoraksi samankorkuiselle tuolille ja painan alas, että ne suoristuisivat mahdollisimman hyvin. Sitten tietysti käyn myös lenkillä ja lenkin jälkeen otan kylmän suihkun jaloille. Se tekee tosi hyvää., Seppo kertoo.

- Ei ne polvet ihan vielä omilta tunnu ja se on kai luonnollista. Mutta koko ajan ne tulevat paremmiksi ja paremmiksi. Ja onhan ne minun polveni tästä eteenpäin, Seppo hymyilee.

"Kuntoutuminen on kokopäivätyötä"

Tekonivel kestää hyvin normaalia päivittäistä liikkumista. Alkuvaiheessa kuntoiluksi suositellaan kävelyä. Hiukan myöhemmin myös uinti ja pyöräily ovat hyviä lajeja sekä lihasten vahvistamiseen että tekonivelen liikkuvuuden lisäämiseen.

- Työstä tämä käy. Koko elämä pyörii sen ympärillä ja kaikki on kuntoutusta, sanoo Heidi, joka on jumpannut, käynyt fysioterapiassa, kuntopyöräillyt ja käynyt allasjumpassa.

- Vielä vähän aikaa sitten minulla oli sellainen olo, että kyllä minä olen tässä kaupassa hävinnyt, Heidi myöntää, mutta haaveilee jo ajasta, kun jalat on täysin toipunut ja uudet polvet toimii.

- Sitten pääsen reippaalle kävelylle ja pääsen koiran kanssa ulos ja voin kenties ottaa jonkun nopeammankin askeleen. Vaikka on tietysti tiettyjä asioita, mitä en enää koskaan voi tehdä sen takia, että se edesauttaa niiden nivelten kulumista ilmeisesti.

"Liikkumisen ilo takaisin"

- Kun polvet on kunnossa, voin taas alkaa tehokkaammin tehdä sitä, mitä aikaisemmin tein ehkä puolella teholla tai 10 prosentin teholla - ja on monia asioita, mitä ei voinut tehdä tai jos teki, niin siitä ei nauttinut. Kyllähän niillä vanhoillakin polvilla aika paljon liikkui, mutta se ei ollut nautinnollista liikkumista. Ja kun liikkuminen on aina ollut oleellinen osa elämääni, niin odotan, että pääsen tekemään samoja asioita taas, Seppo haaveilee.

- En minä enää aio maratonia juosta näillä polvilla - niitä juostiin aikoinaan omilla polvilla - mutta haluan hoitaa kaikki normaalit päivän askareet. Toivottavasti näillä voin kiivetä katolle luomaan lunta ja leikata ruohon ja tehdä arkiaskareita niin, ettei tarvitse koko ajan varoa tai tuntea kipua sen aikana tai sen jälkeen, Seppo hymyilee.

Reilut kolme kuukautta leikkauksensa jälkeen, Heidi kiertää jo puolikkaan kierroksen golfkentällä.

- Olen tosi tyytyväinen, että molemmat polvet leikattiin samalla kertaa. Lääkärihän sitä ehdotti ja jos niin ei olisi tehty, niin en usko, että olisin mennyt syksyllä uudelleen. Kyllä tämä on ollut niin kova ruljanssi ja kun minä olen nopea ihminen, niin tuntuu, että olisi äkkiä vaan pitänyt tulla kuntoon, Heidi summaa.

Lisätietoja ensitietokurssista ja tekonivelleikkuksesta:

Turun Seudun Nivelyhdistys ry, puhelin: 02-2581621, 050-5939003, 045-1318809

http://www.goldenage.fi/tsny/

http://www.niveltieto.net/

http://www.endoproteesihoitajat.fi/

Haastateltavat:

HEIDI KURKI, Turku

SEPPO SARIMO, Raisio

Toimittaja: TIIA VÄRE

Lisätty asiasanat ja mobiiliyhteenveto 21.12.2015