Hyppää pääsisältöön

Nuori Jarkko Laine uskoi runoon ja alkukommunismiin

Tuleva kirjailijaliiton puheenjohtaja ja Finlandia-ehdokas oli 1960-luvulla kotimaisen undergroundin keskushahmoja ja Suomen Talvisota 1939–40 -ryhmän pääanarkisteja.

Jarkko Laine (1947–2006) nousi julkisuuteen runokokoelmalla Muovinen Buddha (1967) ja romaanilla Haamumaili (1968). Hänen varhaisessa tuotannossaan näkyivät vahvasti amerikkalaisen beat-sukupolven ja vastakulttuurin vaikutteet. Runoissa vilisi niin korkeakirjallisia kuin populaarikulttuurisia viittauksia. Laine oli keskeisesti mukana Suomen Talvisota 1939–40 -taiteilijaryhmässä, jonka toimintamuotoihin kuuluivat hämmentävät, monitaiteiset live-esiintymiset, monistettu Aamurusko-lehti sekä radio-ohjelmasarja Maanalaista menoa.

Runolla on sama virka kuin kaikella elämään liittyvällä, koska runous on elämää.― Jarkko Laine radiohaastattelussa 1971

Pentti Fagerholmin vuonna 1971 tekemässä haastattelussa nuori radikaali lyyrikko kertoo kannattavansa kommunismia, joka olisi "lähinnä ihmisen peruselämää, luontoa ja runoa". Hänen ihanneyhteiskunnassaan työtä ei tehtäisi voiton tähden, ja ihminen eläisi sopusoinnussa luonnon kanssa. Maailman vapaimmiksi yhteiskunniksi Laine arvioi Kuuban tai Kiinan. Kommunistien Kansan Uutiset -lehti ryöpytti Lainetta tämän sosialismikäsityksistä.

Samat teemat toistuvat runoilija ja toimittaja Arto Kytöhongan vuonna 1970 tekemässä radiohaastattelussa, jonka aiheena on Laineen tuore runokokoelma Tulen ja jään sirkus. Kytöhongan mukaan teos henkii anarkistista maailmankatsomusta, jossa jokainen on oman onnensa seppä. "Marxin ja Coca-Colan lapseksi" tituleerattu Laine tarkentaa, että vallankumousta tehtäessä kyllä tarvitaan Leninin oppeja, mutta päämääränä pitäisi kuitenkin olla alkukommunistinen tai anarkistinen yhteisömuoto.

Suomalaisen lyriikan kenttä oli Laineen mielestä nuiva ja maho, mutta hän puhuu haastattelussa silti innostuneena runon merkityksestä ja mahdollisuuksista. Kansa oli vieraannutettu runoudesta, mutta se pitäisi saada ymmärtämään että runoja voi lukea monella eri tavalla. Tarvittaisiin lukupiirejä tai ”kulttuurikonsulentteja”, jotka tulkitsivat lyriikkaa ihmisille.

Soivia runoja

Laineen vahvat runokuvat ja naseva sanonta taipuivat jo varhain lauluiksi. Jo keväällä 1968 esitetyssä runo-musiikkikollaasissa Yksinäinen ratsastaja kuultiin kaksi sävellystä, jotka perustuivat Muovisen Buddhan runoihin Boddhisatvan 178. kertomus ja Huhu kauniista mallinukesta. Eero Koivistoisen samana vuonna tekemän Valtakunta-albumin muistetuimpiin kappaleisiin kuuluvat Laineen tekstittämät Lennosta kii ja Pientä peliä urbaanissa limousinessa.

Suomen Talvisota 1939–40 -yhtyeen albumilla Underground-rock (1970) kuultiin kolme Laineen sanoittamaa biisiä, joista tunnetuin lienee Kekkonen-rock. M. A. Nummiselle ja Suomen Talvisodan pääsolistille Rauli Badding Somerjoelle Laine kirjoitti useita tekstejä. Badding-kappaleista kuuluisimpia ovat Bensaa suonissa ja Fiilaten ja höyläten. Laine teki tilaustekstejä myös mm. SKDL:n vaalilevylle sekä Kirka Babitzinille. Näistä puhutaan Radiomafian vuonna 1993 tekemässä Radiomafian haastattelussa.

Kirkan levy-yhtiö otti yhteyttä ja kysyi voisinko mä kääntää sille biisejä. Se vaikutti siihen että mä lopetin tekstien tekemisen, se alkoi olla jo niin epätodellista.― Jarkko Laine radiohaastattelussa 1993

Samassa Radiomafian haastattelussa Laine sanoo kokeneensa varsinaisen sosialistisen työväenliikkeen sittenkin varsin etäiseksi. Hänen nuoruuden ajattelunsa oli pikemminkin "iloista kaikenkaatamista ja nuorten ihmisten luontaista tasa-arvon ja oikeudentuntoa", jossa oli mukana vasemmistolaisuutta ja varhaista vihreyttä.

Underground-poeetan viitta istui tiukassa Laineen hartioilla, mutta vuosikymmenten saatossa hän oli noussut kirjailijana ja kirjallisena vaikuttajana vakiintuneeseen asemaan, julkaissut omien teostensa lisäksi monia käännöksiä ja toiminut pitkään Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajana. Näistäkin puhutaan vuoden 1993 haastattelussa. Ennen sen ulostuloa Laineen proosateos Maailman yksinäisin mies oli nimetty Finlandia-palkintoehdokkaaksi. Palkinnon vei kuitenkin Leena Krohn.

Tietolaatikko

Jarkko Laineen ensimmäisiä teoksia olivat runokokoelma Muovinen Buddha (1967) ja romaani Haamumaili (1968). Hänen tuotantoonsa kuuluu yli 20 runokokoelmaa, 17 proosateosta ja joukko sitaattikirjoja. Käännöstöitä ovat mm. Patricia Wellesin Pikkuhippi (1970), Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailut (1972) ja Tom Sawyerin seikkailut (1973), Bram Stokerin Dracula (1977) ja Edgar Wallacen ym. King Kong (1977). Laine palkattiin vuonna 1969 toimitussihteeriksi Parnassoon, jonka päätoimittajana hän oli 1987–2002. Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajana hän toimi vuosina 1987–2002. Vuosituhannen vaihteessa entinen vasemmistoradikaali asettuin kokoomuksen kansanedustaja- ja kunnallisvaaliehdokkaaksi.

Kommentit
  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

  • Tellervo Koivisto puhuu naisten ja kiusattujen puolesta – pitkästä liitosta elävät rakkaus ja huumori

    Nasevaa pakinointia ja herkkää tarinointia ohjelmissa.

    Tellervo Koivisto sanailee suoraan kameralle verotuksesta ja tasa-arvosta, kommentoi viistosti puolisonsa edesottamuksia dokumentissa ja avaa ajatuksiaan sekä rakkaita ja raskaita elämänvaiheita haastatteluissa. Yhteinen elämä Mauno Koiviston kanssa antoi kummallekin mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Tosin puoliso kutsui vahvasti argumentoivaa vaimoaan myös "anti-muusaksi". Rakkaus, huumori ja kohdatut vastoinkäymiset liimasivat parin yhteen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto