Hyppää pääsisältöön

Remu Aaltonen – päällikkö puhuu

Hurriganesin kokenut tietäjä kertoo menestyksen salaisuuden: "Pitää kuulostaa hyvältä, pitää näyttää hyvältä ja sen jutun pitää tuntua potilaasta hyvältä."

Tietolaatikko

  • Remu Aaltonen soitti 1960-luvulla monissa helsinkiläisyhtyeissä, joista tunnetuimpia ovat Creatures ja Kalevala.
  • Hän julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa No Panic vuonna 1978.
  • 1980-luvulla Remu saavutti suosiota suomenkielisillä kappaleilla (Paholaisen masurkka ym.)
  • Vuonna 1994 Aaltonen levytti Remu Plays Hurriganes -kokoonpanonsa kanssa, ja vuodesta 1998 hän on esiintynyt uusista miehistä kootun Remu & Hurriganesin kera.

Henry "Remu" Aaltonen (s. 1948) on suomalaisen rockmusiikin karismaattisimpia hahmoja. Remu on myös maan rockhistorian antoisimpia haastateltavia huolimatta siitä, että hänen vastauksensa ovat enemmänkin filosofiaa ja puhetaidetta kuin yksiselitteistä informaatiota.

Kulttuuriuutisten haastattelussa 2001 käydään läpi Hurriganesin ideaa ja tyyliä sekä Suomen rockmusiikin nykytilaa ja mahdollisuuksia ulkomailla.

Remu korostaa persoonallista tyyliä, erottumista muista: on tehtävä vain sellaista, joka tuntuu itsestä hyvältä, ja se on tehtävä täysillä.

Suomalaisten ongelmana hänestä on visuaalisuuden ja rekvisiitan unohtaminen. "Ruma taulukaan ei näytä miltään, jos siinä on huonot kehykset."

Remun neuvo nuoremmille kuuluu: "Kukkuu, kukkuu, kaukana kukkuu, Saimaan rannalla ruikuttaa." Runollisesti hän toteaa tähtitaivaalla olevan aina tilaa, "koska avaruus on ääretön".

Jos uudella vuosituhannella Remun puhelu oli suulasta rocklyriikkaa, viin vielä vuonna 1974 vastaustyyli toimittajan monisanaisiin kysymyksiin oli niukan yksisanaista.

Kamoon-ohjelmassa vuonna 1985 Remu kertoo mielipiteensä tuon ajan rockista, kajalista ja hiusten värjäämisestä: "Luuletsä että mulla on pitsireunat kalsareissa?"

Vuonna 1994 Axa Sorjanen haastatteli Remua suomirockin 1970-lukua ja 80-luvun alkua käsittelevään Kuka Mitä Häh -sarjaan. Koko haastattelu on katsottavissa ohessa leikkaamattomana versiona.

Loppusyksystä 2006 Remu Aaltonen istahti Arto Nybergin sohvalle. Haastatteluhetkellä Love Records vietti 40-vuotisjuhliaan ja Hurriganesista oli tekeillä elokuva. Remussa molemmat seikat herättivät ristiriitaisia tunteita. Politiikkaan Porvoon valtuustossa istunut mies sen sijaan suhtautui mutkattomasti.

Vuonna 2013 rocklegenda muisteli 65-vuotismerkkipäiviensä kunniaksi uraansa ja elämäänsä Marko Gustafssonin haastattelussa.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?